Johdanto. Lajin kehittyessä on aiheellista päivittää suunnistusvalmennuksen tieteellistä pohjaa. Tähän liittyen on oleellista aika ajoin luoda tieteellinen katsaus lajin huippu-urheilijoille asettamiin vaatimuksiin. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kattavasti 2010 -luvun huippusuunnistajalta vaadittavia fysiologisia ja voimantuotollisia ominaisuuksia. Tarkoituksena oli myös selvittää, mitkä fyysiset ominaisuudet erottavat maajoukkuetason suunnistajat kansallisen tason suunnistajista.
Menetelmät. Tutkimukseen osallistui 14 miessuunnistajaa, jotka jaettiin MJ -(maajoukkuetaso/ B-maajoukkuetaso, n=5) ja KA -ryhmiin (kansallinen taso, n=9) vuoden 2014 rankilistan perusteella. Jokaiselle koehenkilölle tehtiin kahden testipäivän aikana laboratoriomittaukset ja maastomittaukset. Laboratoriomittaukset sisälsivät antropometrisiä mittauksia, voima- ja nopeusominaisuuksien mittauksia sekä suoran hapenottokykytestin juoksumatolla (VO2max-testi). Seuraavana päivänä koehenkilöt juoksi
vat 2,7 kilometrin mittaista viitoitettua suunnistusjuoksurataa, joka oli jaettu viiteen maastonosaan (helppo, raskas, ylämäki, polku, alamäki). Koehenkilöt juoksivat kaksi submaksimaalista kierrosta sekä yhden maksimaalisen. Submaksimaalisesta suorituksesta mitattiin syke sekä juoksun taloudellisuus maastonosittain. Maksimaalisesta suorituksesta mitattiin syke, aika, maksimaalinen hapenkulutus ja maksimilaktaatti.
Tulokset. Tutkimuksen päätulos oli suunnistusjuoksutestin taloudellisuuden yhteys maksimaaliseen suunnistusjuoksusuorituskykyyn (p < 0,05). Yhteys löytyi myös useiden maastonosien kohdalla erittäin merkitsevänä (p < 0,001). Suoran maksimaalisen hapenottokyvyn testin maksimisuorituskyky (VO2 TEOR) ennusti suorituskykyä polulla (p < 0,05). Sen sijaan VO2max (63,8 ± 5,6 ml/kg/min) ei ennustanut suunnistusjuoksusuorituskykyä. Ryhmien väliltä löydettiin tilastollisesti merkitsevä ero ainoastaan rasvaprosentista (MJ 11,6 ± 1,4 %; KA 14,0 ± 2,0 %; p < 0,01). Voima- ja nopeusominaisuuksia lukuun ottamatta MJ -ryhmä oli KA -ryhmää parempi lähes kaikkien muuttujien osalta.
Yhteenveto ja johtopäätökset. Tutkimuksen perusteella huippusuunnistajan lajinomaista suorituskykyä määrittää parhaiten suunnistusjuoksun taloudellisuus. Toinen yleisesti kestävyyssuorituskykyyn liitetty tekijä, maksimaalinen hapenottokyky, ei tutkimuksen perusteella yksin ennusta suorituskykyä suunnistusjuoksutestissä. Vastaavasti laboratoriotestissä määritetyt aerobinen ja anaerobinen kynnys toimivat tutkimuksen perusteella suorituskykyä ennustavina kynnysarvoina, kuten aiemmissakin tutkimuksissa. Voima- ja nopeusominaisuuksilla ei tässä tutkimuksessa havaittu olevan yhteyttä suunnistusjuoksukykyyn, mikä tukee niin ikään aiempien tutkimusten tuloksia. Johtopäätöksenä voidaan tämän kansallisen tutkimuksen perusteella todeta suunnistusjuoksukyvyn olevan spesifinen ominaisuus, joka ei ole suoraan verrannollinen juoksusuorituskykyyn tai yleisesti käytettyihin fysiologisiin muuttujiin.
...
