Maastopyöräilyn olosuhdetyö Rovaniemellä ja Jyväskylässä : vertaileva tutkimus maastopyöräilyn olosuhteiden kehittämisprosesseista

Tutkimuksessa tarkasteltiin maastopyöräilyn olosuhteita ja niiden kehittämisprosesseja Rovaniemellä ja Jyväskylässä. Kehittämisprosessien tunnistamiseksi tutkimuksessa selvitettiin niihin liittyviä asioita, suhteita ja toimijoita. Tutkimuksessa selvitettiin myös, minkälaisia haasteita ja mahdollisuuksia liittyy tutkimuskaupunkien maastopyöräilyn olosuhteiden kehittämisprosesseihin ja sitä, miksi maastopyöräilyn olosuhteisiin liittyvät politiikkaprosessit eroavat toisistaan Rovaniemellä ja Jyväskylässä. Tutkimuksen aineisto koostui kaupunkien virkamiehille, paikallisille pyöräilyseuroille ja yhdelle yksityiselle yritykselle osoitetuista haastatteluista. Kaiken kaikkiaan tutkimusaineisto sisälsi kolme ryhmähaastattelua ja kaksi yksilöhaastattelua, jotka toteutettiin teemahaastattelun metodeja mukaillen. Tutkimus toteutettiin laadullisella tutkimusotteella kahta kaupunkia vertaillen. Aineistoa lähestyttiin fenomenologis-hermeneuttisella tutkimusotteella. Haastatteluaineiston analysointi toteutettiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä, jossa aineistoa luokiteltiin siten, että aineisosta saatiin esille tutkimusongelmien kannalta keskeisiä teemoja. Pääluokiksi aineistosta nousivat maastopyöräilyn olosuhteiden olemassa olevat kehittämisprosessit, maastopyöräilyn olosuhdetyön haasteet ja maastopyöräilyn olosuhdetyön mahdollisuudet. Tutkimusaineisto osoitti Rovaniemen ja Jyväskylän olemassa olevien maastopyöräilyn olosuhteiden kehittämisprosessien olevan hyvin erilaisia. Jyväskylän pyöräilyseuran ja kaupungin välinen vuorovaikutus oli aktiivista ja säännöllistä, kun taas Rovaniemen pyöräilyseuran ja kaupungin välisessä vuorovaikutuksessa oli selviä puutteita. Jyväskylän kaupunki ei ole tehnyt maastopyöräilyn olosuhteiden edistämistoimintoja, kun taas Rovaniemen kaupunki on sallinut sen omien maiden käytön yhden virallisen maastopyöräilyreitin perustamiseen. Kummassakin kaupungissa paikalliset seuratoimijat olivat aktiivisesti mukana maastopyöräilyn edistämistyössä esimerkiksi reittien ylläpidon, niiden merkitsemisen ja tapahtumien järjestämisen kautta. Keskeisimmät maastopyöräilyn olosuhdetyön kehittämisen haasteet olivat Jyväskylässä kaavoituksen aiheuttamat polkujen katkeamiset, kootun reittipankin puuttuminen ja virkamiesten tiedollisten valmiuksien puute. Rovaniemen keskeisimmät haasteet olivat seuran ja kaupungin välinen huono vuorovaikutus ja henkilösuhteet, pienen seuran huonot vaikutusmahdollisuudet sekä maastopyöräilytrendin tiedostamattomuus virkamiesten keskuudessa. Kummassakin kaupungissa keskeisiksi olosuhteiden kehittämisprosessien mahdollisuuksiksi nousivat seuratoimijoiden laaja tieto-pohja ja olemassa olevien reittien ja polkujen runsaus. Jyväskylän erityiseksi mahdollisuudeksi nousi toimiva vuorovaikutus kaupungin kanssa ja kaupungin virkamiesten maastopyöräilytrendin tiedostaminen, kun taas Rovaniemellä maastopyöräily tunnistettiin osaksi luontoliikuntaa ja sen merkitys liikuntamatkailun kannalta myös ymmärrettiin. Rovaniemen ja Jyväskylän politiikkaprosessit erosivat toisistaan siksi, koska niiden poliittinen liikkumavara liikuntapoliittisessa päätöksenteossa oli hyvin erilaista, johtuen seuran kokojen erosta ja seuroissa olevien aktiivisten toimijoiden määrän eroista.