Liikunnan vaikutus verensokerin hallintaan tyypin 1 diabeetikoilla

Tyypin 1 diabetekselle olennaista on oman insuliinin erityksen puute, mikä johtaa verensokerin nousuun. Hoidon tavoitteena on taata mahdollisimman hyvä elämänlaatu ja estää lisäsairauksien synty, missä insuliinihoito on elinehto ja terveillä elämäntavoilla on olennainen rooli. Fyysisellä aktiivisuudella on joissakin tutkimuksissa todettu olevan positiivinen vaikutus glykohemoglobiini-arvoon (HbA1c), joka kuvaa verensokerin tasoa edeltävältä 2-3 kuukaudelta. Liikunta itsessään on merkittävä elimistön tasapainon järkyttäjä ja aiheuttaa muutoksia energia-aineenvaihdunnassa. Seurauksena voi olla hypo- tai hyperglykemia. Liikunnan kesto ja rasittavuus vaikuttavat verensokerivasteeseen. Taustalla kuitenkin vaikuttavat monet tekijät, kuten hormonaaliset sekä ilmastoon ja insuliiniin liittyvät tekijät. Tutkimuksen tarkoituksena oli saada lisätietoa siitä, miten tyypin 1 diabeetikot kokevat liikunnan vaikuttavan verensokerin käyttäytymiseen ja sen hallintaan. Tarkoituksena oli selvittää, mitkä ovat merkittävimmät haasteet ja, mitkä ovat tavalliset toimenpiteet hallita verensokeria liikunnan yhteydessä. Tutkimus tehtiin yhteistyössä Mendor Oy:n kanssa, joka valmistaa tuotteita ja palveluita diabeteksen hallintaan. Mendor Balance, jonka käyttäjiltä tutkimuksen aineisto kerättiin verkkokyselyn avulla, on verkkopalvelu verensokeriarvojen seuraamiseksi. Kysely kohdistettiin yli 18-vuotiaille tyypin 1 diabeetikoille, jotka olivat fyysisesti aktiivisia tai harrastivat liikuntaa (N=87). Kysely toteutettiin kesäkuussa 2015. Tuloksia kuvattiin frekvenssi- ja prosenttijakaumina sekä tilastollisina merkitsevyyksinä. Tilastollisina menetelminä käytettiin χ 2 -testiä, Fisherin tarkkaa testiä sekä keskiarvotarkastelussa Kruskal-Wallisin testiä ja Mann-Whitney U-testiä. Avoimien kysymyksien vastaukset analysoitiin laadullisella sisällön analyysillä. Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että säännöllinen liikunnan harrastaminen ei ole este tyypin 1 diabeetikoille, vaikkakin haasteita verensokerin hallinnassa kohdataan. Vastaajista enemmistö (77,0 %), erityisesti 11–20 krt/vk liikkuvat, totesivat säännöllisemmän liikunnan edesauttavan verensokerin hallinnassa liikunnan yhteydessä, kun taas 0-5 krt/vk liikkuvat olivat epävarmempia liikunnan vaikutuksesta (p=0,040). Tarvittavan insuliinin määrän havaittiin myös olevan pienempi (90,8 % vastaajista). Enemmistö (67,8 %) ja erityisesti eniten liikkuvat, kokivat onnistuvansa verensokerin hallinnassa liikunnan yhteydessä toisin kuin vähiten (0-5 krt/vk) liikkuvista alle puolet koki näin (p=0,002). Pitkäkestoisen aerobisen liikunnan todettiin olevan haasteellisinta hallita verensokeria (73,2 %), mutta myös suunnittelematon liikunta askarrutti vastaajia (59,8 %). Merkittävimpänä haasteena pidettiin hiilihydraatti- ja insuliiniannostuksen määrittämistä liikunnan yhteydessä. Liikunnan määrä ei vaikuttanut vastauksiin koskien haasteiden kokemista verensokerin hallintaan liittyvissä päätöksissä. Sen sijaan vastaajat, joilla hypoglykemiaa oli ilmennyt 0-3 krt/kk, kokivat, etteivät verensokerin hallinnan päätökset askarruttaneet yhtä vahvasti kuin vastaajia, joilla hypoglykemiaa oli ilmennyt vähintään 4 krt/kk (p=0,022). Liikunnan etukäteen suunnittelu oli vastaajien keskuudessa varsin tavallista (61 %), mutta erityisesti niillä, joilla hypoglykemiaa oli ilmennyt useimmin (vähintään 4 krt/kk) verrattuna, vastaajiin, joilla hypoglykemiaa oli ilmennyt harvemmin (0-3 krt/kk) (p=0,025). Tämän tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää yleisesti lisäämään ymmärrystä tyypin 1 diabeetikoiden kokemista haasteista verensokerin hallinnassa liikunnan yhteydessä, mutta myös tukemaan jo olemassa olevia tutkimustuloksia. Tuloksia tarkasteltaessa on huomioitava, että vastaajat olivat fyysisesti varsin aktiivisia liikkujia, joilla hoitomuotona oli pääasiassa monipistoshoito. Tutkimuksessa esille tulleet koetut haasteet verensokerin hallinnassa antavat perustietoa jatkotutkimukselle. Selvästi haasteet verensokerin hallinnalle ovat fysiologisesti haastavia. Erityisesti haasteiden näkökulmasta uusien verensokerin hallinnan apukeinojen selvittäminen ja niiden luotettavuuden varmistaminen olisivat jatkotutkimuksen arvoisia.