Fiktiivisten mielten tietoisuus ja tiedostamaton Jaakko Yli-Juonikkaan romaanissa Vanhan merimiehen tarina

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani fiktiivisten mielten tietoisuutta ja tiedostamatonta kognitiivisen narratologian työkaluja käyttäen. Tutkielmani lähtökohta on oletus siitä, että todellisista mielistä tuotettua tutkimustietoa on hedelmällistä soveltaa fiktiivisten mielten tutkimukseen. Samalla tiedostan, että kaunokirjallisuuden logiikka eroaa monin paikoin todellisten mielten logiikasta, eivätkä fiktiiviset mielet siksi ole täysin rinnastettavissa todellisiin mieliin. Kohdetekstini, Jaakko Yli-Juonikkaan romaani Vanhan merimiehen tarina (2014) on kokeellinen teos, joka käsittelee tietoisuuden kysymyksiä kyseenalaistamalla vakiintuneita (niin kirjallisuutta kuin todellisuuttakin) koskevia käsityksiä. Yhdistän mielenfilosofian, psykologian ja neurotieteen tutkimustietoa kognitiiviseen narratologiaan. Narratologian työkaluista sovellan puhekategoriateorioita, mielen teoriaa sekä Alan Palmerin kokonaisvaltaiseen tietoisuuskäsitykseen perustuvia tietoisuuskäsityksiä. Tuloksena on hedelmällisiä tulkintoja kohdetekstistäni. Nämä tulkinnat asettavat kyseenalaiseksi milloin kognitiotieteen, milloin narratologian käsityksiä mielten toiminnasta. Totean, että fiktiivisten mielten tiedostamaton näkyy monin tavoin henkilöhahmojen toiminnassa, erityisesti ajatuksen ja teon välisissä ristiriidoissa. Vanhan merimiehen tarinassa tiedostamaton näkyy erityislaatuisella tavalla myös sosiaalisessa toiminnassa.