"The toenails on the other hand never grow at all" : the functions of wordplay in Tom Stoppard’s play Rosencrantz and Guildenstern Are Dead

Huumori on hyvin yleisesti käytetty tehokeino niin arkisessa kielenkäytössä kuin populaarikulttuurissa ja kirjallisuudessakin. Yhtenä huumorin lajina voidaan pitää erilaisia sanaleikkejä, joissa leikitellään kielen monitulkintaisuudella. Sanaleikeissä on usein kaksi, tai jopa useampi, merkityksen taso, joiden yhtäaikainen ymmärtäminen johtaa sanaleikin tajuamiseen. Tom Stoppardin vuoden 1966 näytelmä Rosencrantz and Guildenstern Are Dead on tunnettu absurdi komedia, jossa esiintyy reilusti sanaleikkejä, joten se soveltuu erityisen hyvin juuri tämänkaltaisen huumorin tarkasteluun. Tässä näytelmässä Shakespearen Hamletin sivuhenkilöt Rosencrantz ja Guildenstern ovat päähenkilöinä omassa tarinassaan, ja näytelmän tapahtumat sijoittuvat Hamletin tapahtumien keskelle sekä niiden ympärille. Rosencrantz ja Guildenstern viettävät valtaosan näytelmästä hämmentyneinä heitä ympäröivistä tapahtumista sekä omista identiteeteistään. Tämän kandidaatintutkielman tarkoitus on tarkastella millaisia sanaleikkejä tämän näytelmän dialogista löytyy ja analysoida niiden funktioita. Sanaleikkien tarkoituksena on usein huvittaa tai viihdyttää lukijoita tai katsojia, mutta tällaisessa näytelmässä, jonka päähenkilöt ovat jatkuvasti ymmällään siitä, mitä heille tapahtuu ja keitä he ovat, on hyvin mahdollista että sanaleikeillä on muitakin funktioita kuin yleisön huvittaminen. Näytelmässä esiintyvät sanaleikit on luokiteltu tätä tutkielmaa varten neljään kategoriaan: sekoitettuihin idiomeihin, epäselvään viittausten käyttöön, sanaleikkeihin reagointiin näytelmän sisällä sekä sanaleikkeihin tekstin ja yleisön välillä. Tämä jaottelu pohjautuu lähdemateriaaliin ja tuo esiin ne kaksi eri tasoa, joiden kautta sanaleikit toimivat näytelmässä: hahmojen välisenä kommunikaationa sekä tekstin ja yleisön välisenä kommunikaationa. Näistä jälkimmäiseen liittyy selvästi viihdyttämisen funktio. Sekoitetut idiomit ja epäselvä viittausten käyttö puolestaan tuovat esiin sanaleikkien funktion hahmojen kokeman hämmennyksen merkkinä ja tämän hämmennyksen aiheuttajina.