Opettajien käsityksiä terveystiedon ja liikunnan integraatiosta yläkoulussa

Tämän kahden tieteenalan yhteisen pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää terveystiedon- ja liikunnanopettajien käsityksiä terveystiedon ja liikunnan integraatiosta yläkoulussa. Tutkimuksessa tarkasteltiin terveystiedon ja liikunnan integrointia käytännössä sekä eriteltiin siitä saatavia hyötyjä. Lisäksi selvitettiin terveystiedon ja liikunnan integraation haasteita ja sitä, millaiset tekijät voisivat edesauttaa integraation yleistymisessä. Tutkimuksen tavoitteena oli lisätä tietämystä terveystiedon ja liikunnan integraation mahdollisuuksista sekä antaa opettajille ja muille opetuksen suunnittelijoille vinkkejä integraation toteuttamiseen. Tutkimusaineisto koostui kahdeksasta yläkoulun terveystiedon- ja liikunnanopettajan puolistrukturoidusta teemahaastattelusta, jotka toteutettiin marraskuun 2014 ja tammikuun 2015 välisenä aikana. Litteroitua aineistoa kertyi yhteensä 120 sivua (fontti Times New Roman, fonttikoko 12, riviväli 1). Aineiston analyysimenetelminä käytettiin laadullista sisällönanalyysia sekä kvantifiointia. Opettajat ymmärsivät terveystiedon ja liikunnan integraation tarkoittavan terveystiedon sisältöjen yhdistämistä liikuntaan ja liikkumisen lisäämistä terveystiedon oppitunneille. Yleisimpiä integroituja sisältöjä olivat fyysinen toimintakyky, ravitsemus, tunteet ja sosiaalinen toimintakyky. Terveystiedon ja liikunnan integraatio oli pääosin suunnittelematonta, ja sitä tapahtui useimmiten tanssi- ja ilmaisuliikunnan, valinnaiskurssien sekä voima- ja kestävyysharjoittelun yhteydessä. Terveystiedon ja liikunnan integroiminen koettiin luontevaksi osaksi opetustyötä, ja käytetyimpiä integrointimenetelmiä olivat opettajan ja oppilaiden yhteinen keskustelu, taukoliikunta terveystiedon oppitunneilla sekä terveystiedon sisältöjen yhdistäminen liikkumiseen eri tavoin. Oppilaan suurimpana hyötynä nähtiin tehokkaampi oppiminen, joka on integraation myötä kokonaisvaltaisempaa, oppilaskeskeisempää ja eriyttävämpää. Integraation ajateltiin jäsentävän myös opettajan työtä, ja lisäävän työn merkitykselliseksi ja virikkeelliseksi kokemista. Kouluissa vallitsevan oppiainejakoisuuden perinteen koettiin olevan terveystiedon ja liikunnan integraation suurin este. Oppiaineiden integraatio herätti opettajissa epävarmuutta omasta osaamisestaan sekä integraation hyödyistä, ja koulutyön tiukat aikataulut vaikeuttivat integroimista. Terveystiedon ja liikunnan integraation yleistymiseen voisi vaikuttaa opettajien perus- ja täydennyskoulutuksella sekä muuttamalla koulun toimintakulttuuria integraatiomyönteisemmäksi. Uusi valtakunnallinen opetussuunnitelma velvoittaa koulut pohtimaan integraatiomahdollisuuksia, ja oppiaineiden integraation konkretisoiminen kunta- ja koulukohtaisiin opetussuunnitelmiin olisi tärkeää. Koulujen tulisi tarjota aikaa eri oppiaineiden opettajien yhteissuunnittelulle, jonka seurauksena voisi syntyä opettajien toivomaa materiaalia terveystiedon ja liikunnan integraation tueksi.