Vasenkätisten liikunnanopettajien kokemuksia vasenkätisyyden merkityksestä liikunnanopettajan ammatissa

TIIVISTELMÄ Pöyhtäri, Saana (2015). Vasenkätisten liikunnanopettajien kokemuksia vasenkätisyyden merkityksestä liikunnanopettajan ammatissa. Liikuntakasvatuksen laitos, Jyväskylän yliopisto, Liikuntapedagogiikan pro gradu -tutkielma, 97 s., 4 liitettä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella vasenkätisten liikunnanopettajien kokemuksia vasenkätisyyden merkityksestä liikunnanopettajan ammatissa. Tutkimuksen ensisijainen tavoite oli kuvailla ja ymmärtää, miten vasenkätiset liikunnanopettajat kokevat kätisyytensä vaikuttavan työhönsä ja miten kokemus on muuttunut työvuosien myötä. Lisäksi tutkimus pyrki selvittämään, miten vasenkätiset liikunnanopettajat kehittäisivät liikunnanopettajakoulutusta, jotta tulevilla opettajilla olisi entistä paremmat mahdollisuudet huomioida kätisyysasiat opetuksessaan. Tutkimus oli luonteeltaan laadullinen ja sen tieteenfilosofisena lähtökohtana oli fenomenologia, jonka tärkein kiinnostuksen kohde ovat tutkittavien omakohtaiset kokemukset. Tutkimusaineiston muodosti 6 vasenkätisen liikunnanopettajan puolistrukturoidut teemahaastattelut, jotka olin tehnyt eri puolilla Suomea loka-marraskuussa 2009. Haastateltavistani 3 oli miehiä ja 3 naisia. Iältään he olivat 31–44 -vuotiaita. Työkokemusta opettajilla oli takanaan 3–16 vuotta. Haastattelut kestivät 28–60 minuuttia, ja niistä kertyi litteroitua tekstiä yhteensä 146 sivua (Times New Roman 12, riviväli 1,5). Analysoin tutkimusaineiston mukaillen Eskolan ja Vastamäen (2010) vaiheittain etenevää sisällön analyysiä. Tutkimus osoitti, että vasenkätiset liikunnanopettajat antoivat vain vähän painoarvoa kätisyyden merkitykselle liikunnanopettajan ammatissa ja ammattitaidossa. Kaikki opettajat pitivät vasenkätisyyttä varsin arkipäiväisenä ja huomaamattomana piirteenä itseään, johon kollegat tai oppilaat eivät yleensä kiinnitä huomiota, ja jota ei heidän mukaansa myöskään tarvitse erikseen huomioida. Toisaalta opettajat myönsivät joskus pohtineensa omaa kätisyyttään hieman ristiriitaisinkin tuntein ja kaivanneensa ympäristön antamaa tukea ja hyväksyntää. He myös korostivat, että vasenkätiset oppilaat on ehdottomasti huomioitava tarvittaessa liikuntatunneilla ja kouluelämässä. Edelleen opettajat kertoivat, että työuran alkuaikoina vasenkätisyyttä tuli mietittyä enemmän oman toiminnan kannalta mm. näyttötilanteita ennakoidessa, tunteja suunnitellessa ja liikuntavälinetilauksia tehdessä, kun työuran edetessä katse on kääntynyt oppilaisiin siten, että vasenkätisyys muistuttaa huomioimaan kaikki oppilaat ja toisaalta rikastuttamaan lajiharjoitteita koko kehoa ja kokonaismotorista kehitystä palveleviksi. Kaiken kaikkiaan liikunnanopettajat pitivät tiedostettua vasenkätisyyttä ammattitaitoa monipuolistavana vahvuutena, vaikka muutama opettaja mietti oikeakätisten näyttöjen teon rasittavuutta omalle keholle. Ylimääräinen rasitus johtuu keholle vieraista liikemalleista. Tätä asiaa on syytä tutkia lisää tulevaisuudessa. Liikunnanopettajat kokivat saaneensa koulutusaikanaan vain hyvin vähän - jos lainkaan - tietoa ja valmiuksia oman kätisyyden tai oppilaiden vasenkätisyyden huomioinnista liikunnan opetuksessa. Opettajien mielestä ja nykytutkimuksen valossa kätisyyden ja kehopuolisuuden huomioinnille on tarve jo koulutusvaiheessa. Liikunnanopettajat myös painottivat, että asioita pitäisi käsitellä nimenomaan liikuntapedagogisesta näkökulmasta, ei kilpaurheilun silmin. Avainsanat: kätisyys, vasenkätisyys, liikunnanopettajat, opetus, haastattelututkimus