Puhetta tukevien ja korvaavien kommunikaatiomenetelmien käyttö luokanhallinnassa

Abstract

Oppilaiden kielellisen kehityksen haasteilla ja ei-toivotulla käyttäytymisellä on todettu olevan yhteys. Puhetta tukevia ja korvaavia kommunikaatiomenetelmiä käyttämällä sen sijaan voidaan vähentää ei-toivottua käyttäytymistä luokkahuoneessa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten opettajat ja koulunkäynnin ohjaajat puuttuivat ei-toivottuun käyttäytymiseen erityisopetuksen oppitunneilla sekä miten he käyttivät puhetta tukevia ja korvaavia kommunikaatiomenetelmiä näissä luokanhallinnallisissa tilanteissa.

Tutkimusaineistona olivat oppituntien videotallenteet autismiopetusryhmästä, yksilöllisen opetuksen pienryhmästä sekä erityiskoulun esiopetusryhmästä. Aineistosta poimittiin opettajan tai koulunkäynnin ohjaajan työ-rauhavuorot, joissa käytettiin puhetta tukevia tai korvaavia kommunikaatiomenetelmiä. Aineisto analysoitiin keskustelunanalyyttisesti.

Erityisopettajat ja koulunkäynnin ohjaajat puuttuivat oppilaiden ei-toivottuun käyttäytymiseen kehotuksin, käskyin, kielloin, moittein, perusteluin tai ohjaamisin. Puuttumisissa käytettiin viittomakieltä, viitottua puhetta tai tukiviittomia. Kuvakommunikaatiota ei käytetty lainkaan. Viittominen tehtiin joko välittömästi yhdelle tai usealle oppilaalle, sanallisen puuttumisen jälkeen, tarkentamalla se yhdelle oppilaalle tai opettajan ja ohjaajan yhteistyöllä. Puuttuessa viitottiin ohjaileva lausuma, joka oli käskevä verbi tai kehotus, perustelu tai paikka toiminnan kohteena. Ei-toivottuun käyttäytymiseen puuttumisessa olisi hyvä huomioida monikanavaisen viestinnän tärkeys ja sen johdonmukaisuus erityisesti tukea tarvitsevilla ja laajemmin kaikilla oppilailla. Lisäksi opettajan ja koulunkäynnin ohjaajan välinen tiivis yhteistyö auttaa oppilaita käyttäytymään toivotusti. Oppilaan yksilöllinen huomioiminen on keskeinen osa luokanhallintaa.