Alakouluikäisten arvioinnin tarkkuus lukemissujuvuudessa

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkasteltiin alakouluikäisten oppilaiden arvioinnin tarkkuutta lukemissujuvuuden osalta. Tutkimuksessa vertailtiin oppilaiden omia arvioita lukemissujuvuudestaan oppilaiden todellisiin taitoihin. Vertailua toteutettiin lisäksi jakamalla oppilaita erilaisiin ryhmiin lukemissujuvuuden taitotason, sukupuolen ja luokka-asteen perusteella. Tutkimusaineisto on peräisin Jyväskylän yliopiston ja Niilo Mäki Instituutin yhdessä toteuttamasta ja Suomen Akatemian rahoittamasta Minäpystyvyys ja oppimisvaikeusinterventiot-hankkeesta. Hankkeeseen osallistui 1344 2.–5. luokkalaista oppilasta Keski-Suomen ja Itä-Suomen alakouluista vuosien 2013–2015 välisenä aikana. Hankkeen aineistosta tässä tutkimuksessa käytettiin 4. ja 5. luokkalaisilta (n=625) kerättyä osuutta. Oppilailta kerätystä aineistosta käytettiin 1) lukemissujuvuuden todellista taitotasoa mitannutta tehtävää 2) oppilaiden arvioimaa lukemissujuvuuden taitotasoa mitannutta tehtävää ja 3) lukemissujuvuuden taitotasoryhmien jakoperusteina toimineita sanaketjutehtävää (ALLU) ja lauseenlukemistehtävää (LUKSU). Tuloksista kävi ilmi, että alakouluikäiset oppilaat arvioivat oman taitotasonsa ylioptimistisesti. Keskimäärin oppilaat arvioivat lukevansa 116 sanaa minuutissa, kun he todellisuudessa lukivat 84 sanaa. Arvion ja todellisen suoriutumisen välinen ero oli keskimäärin 32 sanaa, mikä tarkoittaa sitä, että oppilaat lukivat keskiarvollisesti 72,4 % arvioimastaan sanamäärästä. Vertailtaessa lukemissujuvuudeltaan kolmeen taitotasoryhmään (hyvät, keskitasoiset, heikot) jaoteltuja oppilaita, ei oppilaiden arvioinnin tarkkuudessa havaittu eroja. Sen sijaan vertailtaessa lukemissujuvuudeltaan heikkoja oppilaita muihin oppilaisiin, havaittiin, että lukemissujuvuudeltaan heikot oppilaat arvioivat oman taitotasonsa enemmän väärin, kuin muut oppilaat. Sukupuolten ja luokka-asteiden lukemissujuvuuden arvioinnin tarkkuuden vertailuissa ei löytynyt tilastollisesti merkitseviä eroja. Tulosten perusteella voi todeta lukemissujuvuuden arvioinnin olevan epätarkkaa alakouluikäisillä. Vahvimmin arvioinnin epätarkkuus näkyi lukemissujuvuudeltaan heikoilla lukijoilla. Oppilaiden arvioinnin tarkkuutta olisikin syytä parantaa vahvistamalla oppilaiden metakognitiivisia taitoja ja tukemalla itsesäätelyä. Erityisen tärkeää olisi tällaisen tuen kohdentaminen niille oppilaille, jotka arvioivat oman taitotasonsa eniten väärin.