Lack of muscle activity in leg muscles of office workers : effect of a dynamic office chair

Petra Ihalainen. Kevät 2014. Lihasaktiivisuuden puute alaraajojen lihaksissa toimistotyöläisillä – dynaamisen työtuolin vaikutus. Liikuntabiologian laitos, Jyväskylän Yliopisto. Valmennus- ja testausopin Pro Gradu -tutkielma.57 s, 5 liitettä. Maailman terveysjärjestö WHO on nostanut fyysisen inaktiivisuuden lisääntymisen merkittäväksi terveysriskiksi maailmanlaajuisesti. Fyysisen inaktiivisuuden haittavaikutukset terveyteen ovat riippumattomia fyysisen aktiivisuuden terveyttä edistävistä vaikutuksista. Inaktiivisuusaika kertyy hereillä oloaikana muun muassa toistuvista istumisjaksoista. Toimistotyötä tekevillä päivittäinen istuen kulutettu aika voi olla huomattavan suuri. Lihasaktiivisuuden tuottamat paikalliset vasteet ovat avainasemassa fyysisen aktiivisuuden terveyshyötyjä tarkasteltaessa. Inaktiivisuusjakson keskeyttävien aktiivisuusjaksojen lukumäärällä on havaittu olevan terveysvaikutusten kannalta suurempi merkitys, kuin aktiivisuuden intensiteetillä. Tässä tutkimuksessa tutkittiin istumisen aikaista lihasaktiivisuutta jalkojen lihaksissa suomalaisilla toimistotyöläisillä (n=4) työpäivän aikana. Vertasimme kahta dynaamista työtuolia (HG ja HM tuolit) perinteiseen staattiseen toimistotuoliin (SC tuoli) koehenkilöiden istuessa kolmen viikon aikana 5 peräkkäistä työpäivää kullakin tuolilla satunnaisessa järjestyksessä. Lihasaktiivisuutta rekisteröitiin vaatteeseen integroiduilla tekstiilielektrodeilla nelipäisen reisilihaksen, hamstring-, kaksoiskanta- sekä etummaisen säärilihaksen päältä. Elektromyografia (EMG) data keskiarvoistettiin etu- ja takareiden lihaksista (QH) sekä säärten (LL) lihaksista. Tuoleihin kiinnitettiin kiihtyvyysmittarit (ACC) rekisteröimään istuimen liikkeitä istumisen aikana. Koehenkilöt istuivat keskimäärin 5.16 ± 1.04 h työpäivän aikana omalla työpisteellään. LL-lihakset olivat inaktiiviset 82 ± 1.63 % ja QH-lihakset 92 ± 0.66 % ajasta istumisen aikana. Dynaamisilla tuoleilla istuttaessa LL-lihaksissa rekisteröitiin lievästi korkeampi aktiivisuustaso staattiseen tuoliin verrattuna (+10 % ero), kun tarkasteltiin aktiivisuuden keskiarvoa tai aktiivisuusburstien lukumäärää. QH-lihaksissa tuloksissa ei havaittu systemaattisia eroavaisuuksia. Inaktiivisuusjaksot LL-lihaksissa olivat lyhyempiä dynaamisella tuolilla istuttaessa, mutta inaktiivisuusajassa ei havaittu suurta eroa tuolien välillä. Tulokset tukevat oletusta, että dynaamiset työtuolit saattavat lisätä aktiivisuutta alaraajojen lihaksissa staattiseen tuoliin verrattuna. Lisätutkimuksia tarvitaan, jossa kyetään osoittamaan, onko istumisen aikana rekisteröity lihasaktiivisuus intensiteetiltään riittävää terveyshyötyjen saavuttamiseksi.