Vapaasti kirjoitettu vanhuus : vanhuuden diskursiivinen rakentuminen sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden kirjoitelmissa

Abstract

Hanna Kuitunen (2015). Vapaasti kirjoitettu vanhuus: Vanhuuden diskursiivinen rakentuminen sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden kirjoitelmissa. Terveystieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto, gerontologian ja kansanterveystieteen pro gradu -tutkielma, 47 s., 1 liite.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden käsityksiä vanhuudesta. Tutkimusaineistona oli opiskelijoiden vapaan kirjoittamisen menetelmällä tuottamat tekstit, joiden aiheena oli ’vanhuus’. Aineisto kerättiin kaksivaiheisesti siten, että ensimmäisellä kerralla ainoastaan aihe (vanhuus) oli määritelty. Toisella kerralla opiskelijat saivat hyödyntää kirjoittamisen virikkeenä elokuvan jaksoa. Tutkimus oli laadullinen ja menetelmänä käytettiin diskurssianalyysia. Tutkielman viitekehyksenä oli sosiaalisen konstruktionismin teoria, jonka mukaan kielenkäytön avulla rakennetaan sosiaalista todellisuutta ja näin ollen myös vanhuutta.

Tutkimuskysymykseen vastattiin muodostamalla aineistosta diskursseja, jotka ilmentävät aineistossa esiintyviä vanhuudesta puhumisen tapoja. Aineistosta muodostettiin kolme päädiskurssia: yhteiskunnallinen, biomedikaalinen ja elämänkaaripsykologinen diskurssi. Päädiskurssit sisältävät tarkentavia diskursseja, jotka osaltaan rakentavat kyseistä päädiskurssia. Tarkemmin yhteiskunnallista merkityksellistämistapaa kuvaavat kunnioittamisen, ongelmien ja ulkopuolisuuden diskurssit. Biomedikaalisen diskurssin perustana oli vanhuksen toimintakyky, joten päädiskurssia tarkentavat diskurssit nimettiin toimintakyvyn heikkenemisen sekä hoitamisen diskursseiksi. Elämänkaaripsykologista diskurssia sen sijaan tarkentavat elämänvaihe-diskurssi ja elämänkokemus-diskurssi. Diskurssit eivät ole toisiaan poissulkevia, vaan ne voivat esiintyä limittäin. Diskurssien tunnistaminen perustuu siihen, että ne ovat kulttuurisesti vakiintuneita tapoja antaa merkityksiä ja puhua asioista. Eri asiayhteyksissä vanhuudesta puhutaan eri tavoin.

Tutkimuksen keskeinen johtopäätös on, että yhteiskunnallisessa keskustelussa esillä olevat teemat näkyvät tavoissa, joilla opiskelijat merkityksellistävät vanhuutta. Näin ollen on ensisijaisen tärkeää tunnistaa vallalla olevat vanhuudesta puhumisen tavat ja niiden merkitys. Vanhuutta tuotetaan sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja toisinnettaessa vallalla olevia puhumisen tapoja vaarana on vanhuskuvauksen yksipuolistuminen, mikä voi vaikuttaa niin ikääntyneitä koskeviin asenteisiin kuin käytännön toimiinkin. Tämä tutkimus osoitti myös, että fiktiivisen aineiston hyödyntäminen monipuolistaa vanhuudesta puhumisen tapoja.

Hanna Kuitunen (2015). Discursive construction of the old age in the writings of nurse and bachelor of social services students. Faculty of Sport Sciences. Department of Health Sciences, Gerontology and Public Health, University of Jyväskylä, Master’s thesis, 47 pp., 1 appendix.

The purpose of this study was to examine nurse and Bachelor of Social Services students’ thoughts about old age. The study material consisted students' texts about old age. Texts were produced by free writing method. The material were collected in two phases. At the first writing time only the subject (old age) was defined. At the second time students were allowed to utilize the short episode of movie as a stimulus for writing. The study was qualitative and discourse analysis was used as a study method. The frame of reference was the theory of social constructionism which deals the same “understanding of language” with discourse analysis: Social reality as well as old age are constructed with using the language.

The questions of the study were answered by forming discourses which indicate ways of talking about old age. There were three main discourses found on the students’ texts: societal, biomedical and life cycle psychological discourses. The main discourses include more specific discourses. The discourses of respect, problems and being outsider are constructing the societal main discourse. The biomedical discourse is based on functional capacity and because of that discourses of declining functional capacity and care are the more specific discourses of biomedical main discourse. The discourses of life experience and old age as a life phase are more specific discourses for the life cycle psychological main discourse. All named discourses can appear at the same time, so they don’t exclude each other. The recognition of the discourses is based on the fact that discourses are culturally well-established ways to give meanings and talk about things. The ways of talking about old age varies in different contexts.

The important conclusion of this study is that themes of societal conversation affect students’ ways to give meanings to old age. That is why it is important to recognize prevailing ways to talk about old age. The old age is partially produced in social communication. There is a danger that opinions of old age become more one-sided as a result reproducing prevailing ways of talking. It can influence attitudes and practice related to old people. This study also showed that using fictive material as a stimulus for writing diversified ways of talking about old age.