Etsivä löytää vai löytääkö? : etsivien nuorisotyöntekijöiden kokemukset Internetin ja sosiaalisen median käytöstä nuorten tavoittamisen keinona ja nuorisotakuun toteuttajana

Abstract

Tutkimuksen tehtävänä on selvittää, kuinka Suomessa onnistutaan hyödyntämään Internetiä ja sosiaalista mediaa etsivässä nuorisotyössä eli tekemään etsivää verkkoperustaista etsivää nuorisotyötä. Tarkoituksenani on tarkastella, millaisia keinoja ja valmiuksia Internetin ja sosiaalisen median hyödyntämiseen etsivillä nuorisotyöntekijöillä on tällä hetkellä. Tarkastelen myös sitä, mitä haasteita ja esteitä ja toisaalta mitä hyötyjä ja työtä helpottavia tekijöitä etsivät sosiaalisen median ja Internetin käytössä näkevät. Lopuksi pohdin laajemmin etsivän nuorisotyön ja nuorisotakuun tavoitteiden toteutumista etsivässä verkkoperustaisessa nuorisotyössä.

Tutkimuskysymykseni ovat: 1) Mitä keinoja etsivällä verkkoperustaisella nuorisotyöllä on tavoittaa nuoria ja millaisia hyötyjä tai haasteita työssä on? 2) Millä tavoin etsivän nuorisotyön ja laajemmin nuorisotakuun tavoitteet toteutuvat etsivässä verkkoperustaisessa nuorisotyössä?

Tutkimuksen analyysimenetelmänä on käytetty laadullista sisällönanalyysiä, jota on tuettu määrällisellä datalla. Tutkimuksen aineiston muodostavat Verkkonuorisotyön valtakunnallisen kehittämiskeskuksen, –Verken ja Nuorten palvelu ry:n valmiit kyselyaineistot vuosilta 2013 ja 2014, jotka molemmat käsittelevät etsivien nuorisotyöntekijöiden Internetin ja sosiaalisen median käyttöä heidän työssään.

Tutkimustulokseni osoittavat, että sosiaalisen median ja Internetin hyödyntäminen on jo kiinteä osa etsivää nuorisotyötä, ja että niitä osataan hyödyntää nuorten tavoittamisen keinona melko monipuolisesti ja kekseliäästi. Ongelmia tuottavat erityisesti etsivien nuorisotyöntekijöiden heikot ajankäytölliset, laitteelliset ja tiedolliset resurssit sekä nuorten nopeus vaihtaa sosiaalisen median palvelusta toiseen. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että etsivät nuorisotyöntekijät kokevat sosiaalisen median erittäin hyödyllisenä eli helposti lähestyttävänä ja ajasta ja paikasta riippumattomana keinona tavoittaa nuoria ja pitää heihin yhteyttä. Toisaalta haittoina nähdään sosiaalisen median epävarmuus arkaluontoisten asioiden käsittelyssä sekä kasvottomuuden aiheuttamat kommunikointivaikeudet sekä luottamuspula.

Tutkielman tuloksista voidaan kuitenkin päätellä, että verkkoperustainen etsivä nuorisotyö toteuttaa erinomaisesti etsivän nuorisotyön sekä nuorisotakuun tavoitteita, ja on siksi yhteiskunnalle varteenotettava ja ajanmukainen keino syrjäytymisen ehkäisemiseen ja nuorten saattamiseen yhteiskunnallisten palveluiden piiriin.