Pohkeen lihakset ovat tärkeässä roolissa jokapäiväisessä liikkumisessamme. Erilaisten liikuntasuoritusten aikana tuotetut voimat pohkeen ja säären lihaksissa välittyvät akillesjänteeseen ja voivat osaltaan olla aiheuttamassa urheilussa usein yleisiä akillesjänteen kuormitusvammoja, kuten akillesjänteen tulehduksia tai repeämiä.
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää akillesjännevaivoista kärsivien akillesjänteen anatomiaa sekä voimantuoton muutoksia kolmen kuukauden eksentrisen kuntoutusjakson aikana. Anatomian osalta tarkastelun kohteena olivat akillesjänteen paksuuden ja uudisverisuonituksen (neovaskularisaation) esiintymisen muutokset. Akillesjännevaivoista kärsivien ja terveiden vapaaehtoisten voimantuoton muutoksia pohjelihaksiston osalta tutkittiin selvittämällä, miten kolmen kuukauden eksentrinen kuntoutusjakso vaikutti maksimaalisiin nilkanojennusvoimiin.
Tutkittaviksi rekrytoitiin 18-35 –vuotiaita vapaaehtoisia miehiä ja naisia. Tutkimukseen osallistui 10 kroonisesta aki
llesjännekivusta kärsivää henkilöä (ikä 28 ± 4 vuotta) sekä 10 kontrollihenkilöä (ikä 28 ± 4 vuotta). Kipupotilailla oli ilmennyt kipua akillesjänteen seudulla vähintään kuusi viikkoa. Akillesjänteen paksuuden ja neovaskularisaation tutkiminen ultraäänellä suoritettiin Jyväskylän yliopiston tiloissa ennen lihasvoimamittauksia, jotka toteutettiin Turun valtakunnallisessa PET -keskuksessa. Kipupotilaat suorittivat mittaukset ennen ja jälkeen kuntoutusjakson. Kuntoutusjakso kesti kolme kuukautta, jonka aikana kipupotilaiden tavoitteena oli suorittaa kaksi eksentristä harjoitetta päivässä.
Tutkimus osoitti, että potilaiden terveen jalan maksimaalinen isometrinen voima (MVC) oli samantasoista kuin kontrollihenkilöiden voima. Sen sijaan kipujalan maksimaalinen voimatuottokyky oli ennen kuntoutusta merkitsevästi 13 % (163,7 ± 151,6 N, p < 0,05) matalampi kuin terveen jalan voimantuottokyky. Kipujalan MVC nousi kuntoutuksen seurauksena terveen jalan tasolle. Tutkimuksessa kipupotilailla ei ollut havaittavissa neovaskularisaatiota doppler-ultraäänikuvantamisen avulla yhdenkään tutkittavan kohdalla ennen tai jälkeen kuntoutusjakson. Lisäksi kolmen kuukauden eksentrisen kuntoutuksen jälkeen tutkimuksessa havaittiin, että akillesjänteen paksuus kasvoi kipupotilaiden oireilevassa raajassa, mutta ei kuitenkaan tilastollisesti merkitsevästi. Ultraäänitutkimusten osalta tuloksiin saattaa vaikuttaa se, että ainoastaan viidelle kymmenestä saatiin täydellinen ultraäänidata, eli suoritettua ultraäänitutkimukset ennen ja jälkeen eksentrisen harjoittelun. Tutkimustulokset tukevat aiempien tutkimusten tuloksia siltä osin, että maksimaalinen isometrinen voima lisääntyi kolmen kuukauden eksentrisen kuntoutusjakson aikana oireilevassa jalassa. Jotta myös eksentrisen kuntoutuksen aikaisissa akillesjänteen anatomisissa muutoksissa saataisiin eroja esiin, tulisi koehenkilömäärän olla suurempi.
...
