Työ käsittelee naisen asemaa Skotlannissa vuosina 1752–1769 oikeuslähteiden näkökulmasta. Aineistona on käytetty Skotlannin korkeimman siviilioikeuden Court of Sessionin oikeudenkäyntipöytäkirjoja kyseiseltä ajanjaksolta. Aineisto koostuu pääosin sukulaisten välisistä perintöriidoista, avioliiton todistamistapauksista ja elatukseen sekä aviottomien lasten huoltajuuteen liittyvistä tapauksista. Toisena tärkeänä lähteenä on kaksi aikakaudella kirjoitettua lakiteosta, Lordi Banktonin An institute of the laws of Scotland in civil rights ja John Erskinen The principles of the law of Scotland.
Työ esittelee pääpiirteissään aikakauden patriarkaalisen perimysjärjestelmän ja avioliittolainsäädännön sekä kertoo oikeustapausten kautta naisen asemasta ja lain toteutumisesta käytännön tasolla. Työssä käsitellään niin tytärten, vaimojen, äitien, leskien kuin aviottomien naistenkin asemaa. Tämän lisäksi aineistoa lähestytään gender-näkökulman kautta, jolloin yhdeksi tutkimusteemaksi nousee myös p
atriarkaalisen vallan ja sukupuolittuneiden merkitysten muodostuminen, ylläpitäminen ja haastaminen lain kontekstissa. Tutkimus sisältää siis niin nais- sukupuoli- kuin jossain määrin myös oikeushistoriallisia näkökohtia.
Sekä perimys- että avioliittolainsäädäntö olivat vahvasti patriarkaalisia. Omaisuutta siirrettiin suvussa ensisijaisesti miespuolisten sukulaisten kautta, ja avioliiton aikana nainen oli miehensä holhousvallan alla, mikä rajoitti naisen pääsyä käsiksi perheen varallisuuteen. Tästä huolimatta oikeudessa esiintyi toisinaan naisia, jotka halusivat kyseenalaistaa patriarkaalista mallia ja vaativat itselleen yhtäläisiä perimysoikeuksia sukupuolestaan huolimatta. Oikeus suhtautui kuitenkin torjuvasti tällaisiin vaatimuksiin, ja oikeudenkäyntipöytäkirjoista voidaankin monesti lukea vahvoja patriarkaalisia olettamuksia. Naiset näyttivät kuitenkin olleen tärkeitä miehilleen, ja useissa tapauksissa niin aviomiehet kuin isätkin halusivat huolehtia perheensä naisista takaamalla näille jopa suurempia osuuksia kuin oikeus katsoi suotavaksi. Sukupuolten väliset roolit saattoivatkin olla lakitekstin luomaa kuvaa moninaisempia, ja joskus roolit kääntyivät jopa täysin päinvastaisiksi.
Vaikka naisilla oli myös mahdollisuuksia päästä käsiksi omaisuuteen, näyttivät naiset kuitenkin käytännössä olleen
hyvin pitkälti riippuvaisia miehistään ja heidän tahdosta. Aviottomilla naisilla oli enemmän valtaa päättää asioistaan, mutta vastaavasti he saattoivat jäädä hyvinkin hankalaan asemaan ilman miehen tarjoamaa taloudellista turvaa. Avioituminen tuntuikin olevan tärkeää monille naisille – jopa sellaisten miesten kanssa, jotka eivät halunneet tunnustaa liittoa olemassa olevaksi. Miehet saattoivat toisinaan käyttää naisen alisteista asemaa hyväksi, ja joissain tapauksissa vaikutti tapahtuneen jopa valehtelua ja naisten huijaamista. Toisaalta myös naiset osasivat käyttää oikeusjärjestelmää hyväkseen esimerkiksi perustelemalla vaatimuksiaan juuri itselleen edullisilla näkökohdilla tai korostamalla heikkoa asemaansa.
...
