Yhteisöllisyyden ja uusien yhteisöjen mahdollisuudet ja haasteet seurakuntaorganisaatiossa

Abstract

Tutkielmassani tutkin perinteisten seurakuntaorganisaatioiden ja niistä irtautuneiden uusien yhteisöjen välistä suhdetta. Tavoitteena on tarkastella tätä suhdetta Suomen helluntaiherätyksen piirissä käytävän julkisen nettikeskustelun avulla, hyödyntäen tarkastelussa aikuiskasvatustieteellistä tutkimusta ja käsitteitä. Keskeisenä viitekehyksenä on yhteisen oppimisen ja yhteisöllisyyden organisatoriset mahdollisuudet. Tutkielmani on laadullinen tapaustutkimus, ja nettikeskusteluaineisto on analysoitu teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin teemoittelemalla. Tutkielmani pohjautuu kriittiseen organisaatiotutkimukseen, jossa pyritään haastamaan perinteisiä uskomuksia ja käsityksiä, jotta voitaisiin löytää jotakin uutta. Aineiston tarkastelussa metaforien esiintymiseen kiinnitettiin erityistä huomiota. Tutkielmani perusteella uusien yhteisöjen syntymistä käsiteltiin sekä perhemetaforan, että organisaatio-metaforan kautta. Näissä näky-toimijuus ja vanhemmuus nähtiin keskeisinä välittävinä tekijöinä uuden yhteisön ja perinteisen organisaation välillä. Uusien yhteisöjen perustamiseen liitettiin sekä luonnollisen kehityskulun, että pirstaloituminen ja hajaantumisen teemoja, mikä haastoi aiheesta käytävää yhteistä keskustelua. Johtopäätökseni on, että seurakuntien organisoitumistavoissa huomion kiinnittäminen sekä sukupolvien väliseen yhteiseen oppimiseen, että näkytoimijoiden ja johdon väliseen suhteeseen mahdollistaa kasvavan ja yhteisöllisyydelle rakentuneen seurakunnan. Tilan antaminen uudelle sukupolvella muovaa samalla seurakunnan missiota, ja tällöin keskeinen osa tilan antamista onkin perinteisen organisaation toimintatapojen tarkoituksenmukaisuuden arviointi. Lisäksi erilaisten organisaatio- ja johtamisoppien vaikutusta yhteistoiminnallisen yhteisön ja uusien yhteisöjen synnyttämiseen on hyvä arvioida.