Uuden ja vanhan ristitulessa : historian oppiminen tiimilukion kurssilla

Abstract

Tutkimuksessa selvitin lukiolaisten historian oppimista tiimilukion kurssilla ”KULTSI –kulttuurihistoriaa tiimeissä”. Kuinka lukiolaiset oppivat historiaa, missä yhteyksissä oppimista tapahtuu, vai tapahtuuko sitä ollenkaan? Mitkä tekijät selittävät oppimista tai sen puutetta? Tutkimuksen kontekstina toimi Jyväskylän Sepän lukiolla toteutettu eurooppalaista kulttuurihistoriaa käsitellyt KULTSI -kurssi, johon oli integroitu neljä oppiainetta: historia, kuvaamataito, englanti sekä äidinkieli ja kirjallisuus. Kurssin pedagogisina lähtökohtina olivat tutkiva oppiminen, ilmiöpohjaisuus sekä tiimioppiminen ja -opettaminen.

Tutkimus hyödyntää useita laadullisia menetelmiä sen perustan ollessa kouluetnografiassa. Tutkimusaineisto koostuu kurssin aikana tekemistäni havainnoista, opiskelijahaastatteluista, loppukokeista sekä muusta kurssin aikana syntyneestä materiaalista, kuten opiskelijoiden pitämistä tiimiblogeista ja oppimispäiväkirjoista. Vertasin aineistoa opetussuunnitelmassa esitettyihin historian yleisiin ja kurssikohtaisiin oppimistavoitteisiin. Aineiston perusteella kävi ilmi, ettei oppimista tapahtunut mainittavasti etenkään historian taitotavoitteiden osalta. Tämä ohjasi tutkimukseni painotusta selvittämään syitä vähäiselle oppimiselle. Analyysini pohjana käytin merkitysrakenteiden tulkintaa. Pyrin selvittämään aineistosta nousevia, julkilausuttujen asioiden taustalla olevia piilomerkityksiä ja merkitysrakenteita.

Kävi ilmi, että useilla tiimeistä oli ongelmia tiimityöhön ja yleisemmin historian opiskeluun sitoutumisessa. Opiskelijoilla olikin opetussuunnitelmasta poikkeava käsitys historian oppiaineesta sekä sen oppimistavoitteista. He toistivat näkemystä historiasta yhden totuuden tapahtumahistoriana, joka kiteytyy vuosiluku- ja nimiluetteloissa. Oppimiskäsitys ohjasi opiskelua väärään suuntaan ja söi työskentelymotivaatiota. Myös vastuunotto omista opinnoista oli vaikeaa. Taustalla on suomalainen koulukulttuuri, joka ohjaa opiskelijaa vastuunoton sijaan ottamaan passiivisen roolin tiedon vastaanottajana ja toisaalta myös opettajaa toimimaan tietoa välittävänä auktoriteettina. Opettajilla olikin vaikeuksia asettua uuteen rooliinsa opiskelun ohjaajina, jolloin opiskelijat jäivät melko yksin uudessa tilanteessa. Erityisesti tiimiytymisen ja tutkivan oppimisen onnistumiseksi olisi kaivattu vahvempaa valmennusta. Vaikuttavana tekijänä oli myös lukion tuntijaon sisällä operoiminen, mikä ruuhkautti kurssiaikataulun ja loi esteitä syvemmän oppiaineintegraation sekä aikaa ja tilaa vaativan tutkivan oppimisen toteutumiselle.