Kohti vahvempaa sanastonhallintaa : ajatuksia sanastonhallinnasta ja sanaston omaksumisen tukemisesta

Abstract

Oppikirjan liitteenä esiintyessään sanasto on totuttu näkemään selkeärajaisena luettelona opeteltavista sanoista, joille kullekin on annettu kutakuinkin yksiselitteiset selitykset tai käännösvastineet. Sanojen oppimisen periaatekin on ollut selvä: jos osaat toistaa luettelon sanakokeessa, olet oppinut sanat. Pedagogisesti suuntautuneen lingvistin näkökulmasta sanasto on kuitenkin liukas luikku: sekä sana kielellisenä käsitteenä että sanan osaaminen tai sen testaaminen voidaan määritellä monin eri tavoin, ja joka kerta voidaan päätyä erilaiseen lopputulokseen. Myös tietoisuus siitä, että eri kielet jakavat maailmaa sanoilla hieman eri tavoin, tuottaa lingvistille tuskaa. Ei olekaan olemassa sitä käännösvastineiden listaa, joka avaisi suoria polkuja yhden kielen leksikosta toiseen. Juuri sanan olemuksen ja osaamisen moniulotteinen luonne tekee sanastonhallinnan tutkimisesta vaikeaa, ja samalla hyvin kiinnostavaa. Tässä artikkelissa kokoan väitöstutkimukseni tuottamaa tietoa sekä opettajan roolissa hankittua kokemusta tavoitteenani pohjustaa vahvemman sanastonhallinnan tavoittelua – esimerkiksi sanaston opettamisen suunnittelun kirkastamiseksi.