Jungell, Jacob 2015. Pujotteluharjoituksen väsymysvaikutukset suksilla ja rullaluistimilla juniori- alppihiihtäjillä. Liikuntabiologian laitos, Jyväskylän yliopisto, pro gradu-tutkielma. 67 sivua.
Alppihiihdossa yhdistyy tekninen taito ja kova fyysinen kunto. On tärkeää että vuoden aikana on riittävästi harjoittelupäiviä suksilla, mutta laskettelumahdollisuuksien ollessa vähässä kuten kesällä, vaihtoehtoisia harjoitustapoja, kuten rullaluistelu, on otettava käyttöön. Rullaluistelun soveltuvuudesta vaihtoehtoisena harjoitusmuotona löytyy kuitenkin rajoitettua tieteellistä näyttöä, minkä takia olisi tärkeää tutkia asiaa tarkemmin. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli vertailla pujottelurataharjoituksen väsymysvaikutukset ja yhteys fyysiseen kuntoon suksilla ja rullaluistimilla juniorialppihiihtäjillä. Tutkimuksessa seurattiin myös kahta henkilöä 8 viikon harjoitusjakson aikana ja vertailtiin heidän kehitystä fyysisessä kunnossa ja rullauisteluratasuorituksessa. Tutkimukseen osallistui 7 koe
henkilöä (5 poikaa, 2 tyttöä) kahdesta eri seurasta. Kaksi ratatestiä suoritettiin, josta toinen suksilla (”Lumi”-testi) ja toinen rullaluistimilla (”Rullis”-testi).Tämän lisäksi suoritettiin yksi fysiikkatesti. Ratatesteissä mitattiin kevennyshyppyä (CMJ ennen + jälkeen), laktaattia (LA ennen + jälkeen), laskuaikaa sekä sykettä (HR) eri ajankohtina (lepo, 10, 20, 30, 40, 50 ja 60 min). LA-tuloksien tilastollisessa analyysissä käytettiin ainoastaan 5 koehenkilöä, siitä johtuen että kahdella koehenkilöllä oli epäluotettavat tulokset ratalaskua edeltävissä mittauksissa. Varsinaista ratalaskua oli yksi tunti ja rata koostui 21 käännöksestä. Fysiikkatestissä suoritettiin jalkadynamometri-, CMJ-, 20 metrin nopeus- sekä nopeuskestävyystesti. Tapaustutkimus koostui näistä samoista testeistä ja kahdeksan viikon harjoitusjakson jälkeen suoritettiin vertaileva rullaluistelutesti sekä fysiikkatesti. Harjoitukset koostuivat alppihiihdolle ominaisesta harjoituksesta, ja koehenkilöiden henkilökohtaisista harrastuksista.
Ratatestien laskuajat erosivat toisistaan merkitsevästi (p<0.05). Kun ajat huononivat tasaisesti harjoituksen loppua kohti ”Lumi”-testissä, vastakkainen reaktio oli havaittavissa ”Rullis”-testissä. Ratatestien sykkeet eivät eronneet toisistaan merkitsevästi. Ratatestien CMJ-tuloksissa havaittiin tilastollisesti merkitsevä (p<0.05) ero ”Rullis”-testin ratalaskua edeltävän ja jälkeisen mittauksen välillä, mutta sama ei ollut havaittavissa ”Lumi”-testissä. Ratatestien edeltävien ja jälkeisten CMJ-tuloksien muutoksien vertailussa ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa. Kummassakaan ratatestissä ei havaittu tilastollisesti merkitsevää muutosta veren laktaatin tasoissa ratalaskun seurauksena, eikä testien muutoksien vertailussakaan ollut tilastollisesti merkitsevää eroa laktaattituloksissa. Fyysisissä testeissä korrelaatio oli tilastollisesti merkitsevä CMJ:n ja nopeuden välillä (p<0.01) sekä CMJ:n ja dynamometritestin välillä (p<0.05). Ratatestien laskuajat levänneessä tilassa (lasku 1+2 keskiarvo) ja CMJ- sekä LA-tuloksien muutokset ratalaskun seurauksena eivät korreloineet fyysisten testien kanssa. Tapaustutkimuksessa ei havaittu oleellisia parannuksia missään fyysisissä testeissä harjoitusjakson seurauksena. Rullaluistelutestin laskuajat olivat keskimäärin nopeimpia toisessa rullaluistelutestissä, mutta väsyttävä vaikutus aikoihin oli samanlainen kuin ensimmäisessä testissä. Ensimmäisen koehenkilön sykkeet käyttäytyivät lähes samanlaisesti kaikissa testeissä, mutta toisen koehenkilön sykkeet ensimmäisessä rullaluistelutestissä poikkesivat kahdesta muusta testikerrasta selvästi.
Voidaan olettaa, että rataharjoituksen vaikutus väsymykseen on samanlainen suksilla ja rullaluistimilla, jalkojen räjähtävässä voimassa, veren laktaatti tasoissa sekä sykkeessä. Voidaan myös olettaa että asfaltti on sopiva harjoitusalusta, koska se ei kulu harjoituksen aikana, eikä sillä tavalla vaikuta suoritukseen negatiivisesti. Rajoittavana tekijänä tutkimuksessa on kuitenkin ollut pieni otos, minkä takia on vaikeaa tehdä mitään vahvoja johtopäätöksiä.
...
