Kulttuuriradikalismi ja sukupolviargumentaatio ylioppilaslehdistössä 1960-1966

Abstract

1960-luvun opiskelijaliikehdintä on herättänyt voimakkaita tunteita puolesta ja vastaan. Erikoislaatuisuuttaan korostanutta liikettä on tutkittu pääasiassa murroksena, vaikka tapahtumat olivat myös osa opiskelijoiden parissa jo pidemmän aikaa vaikuttanutta radikalismin jatkumoa. Tässä tutkielmassa tarkastellaankin juuri tätä radikalismin alkuvaihetta, niinsanottua kulttuuriradikalismia ja sen ilmenemismuotoja.

Sekä tutkimuksissa että aikalaisten muistelmissa 60-luvun ilmiöiden keskeiseksi selittäjäksi on nostettu sukupolvien välinen ero. Sukupolvea on käytetty selittäjänä yleistason lisäksi myös hienoviritteisempien sukupolviteorioiden avulla. Muistelmien ja näiden teoreettisten analyysien varjoon on kuitenkin jäänyt se seikka, että jo aikalaiset perustelivat oman ryhmänsä radikaaliutta nimenomaan sukupolvien välisellä erolla. Tässä tutkielmassa tarkastellaan tämän sukupolviargumentaation tyyppejä ja keskeisimpiä aihealueita. Näkökulma sukupolveen on ennen kaikkea retorinen: sukupolvi oli identiteetti, johon samaistuttiin ja jolla erimielisyyttä selitettiin. Näin vältetään sukupolviteorioiden yleinen ongelma pienen, mutta julkisesti näkyvän eliitin asenteiden ja ajatusten samaistamisesta koko opiskelevaa ikäluokkaa koskevaksi.

Tutkimuksen lähdemateriaalina käytetään ylioppilaskuntien julkaisemia ylioppilaslehtiä. Lehtien sisältö oli harvoin erityisen toimitustyön tulosta ja lehdet korostivatkin omaa rooliaan nimenomaan vapaan keskustelun ja väittelyn areenoina. Lähestyn lehdissä käytyä keskustelua radikalismin ja sen sukupolviselityksen kielellisen rakentamisen näkökulmasta. Selvitän, miten radikalismi määritteli toisaalta oman radikaaliutensa, toisaalta tähän radikalismiin kiinteästi kuuluneen käsityksen sukupolvista ja niiden erilaisten arvomaailmojen syistä.

Kulttuuriradikalismi määritteli kulttuurin laajasti ja siksi pyrki ottamaan aktiivisesti kantaa yhteiskunnallisiin asioihin. Tärkein sitoutumiskohde oli kuitenkin löyhä liberalismi, puolueisiin kulttuuriradikaalit eivät vielä suuremmin suuntautuneet. Sukupolvien välistä eroa radikaalit taas selittivät ennen kaikkea historialla. Vanhan polven arvomaailmaa selitti sen kokema kansallismielinen 30-luku ja siihen kiinteästi liittynyt toinen maailmansota. Omaan, nuoren sukupolven arvomaailmaansa radikaalit liittivät rationaalisen, yhteiskuntatieteellistä tietoa hyväksi käyttäneen liberaalin edistyksen.