Koiran mielen arvoitus ja kerronta

Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee koiran mielen representointia kaunokirjallisessa kerronnassa. Tutkielma keskittyy todellisten koirien representointiin ja pohtimaan aihettaan teorian näkökulmasta. Se käsittelee myös viittä koirista kertovaa kirjaa, jotka havainnollistavat teoreettisia huomioita. Tutkielman teoriataustana toimivat kognitiivinen narratologia, zoonarrattologia sekä laajempi posthumanistinen viitekehys. Eläinten käyttäytymistä tutkiva etologia tarjoaa tutkielmalle tietoa luonnontieteellisestä käsityksestä koiran mielestä. Koiran mielen representointi vaikuttaa sekä siihen, mitä koirista kerrotaan, että siihen, miten niistä kerrotaan. Koska olemme koiriin kumppanuuslajisuhteessa, voimme ymmärtää ja kertoa koiran mielestä paremmin kuin villieläinten. Koirien mieli on aktiivinen ja sosiaalinen, ja tulkitsemme koiran mieltä sen ulkoisen käytöksen perusteella. Koira säilyttää tieteellisestä tiedosta ja kumppanuudesta huolimatta arvaamattomuutensa, jota kohti voimme kurkottaa kirjallisuuden keinoin. Koiran mielestä kerrottaessa on tärkeää tiedostaa, että koira ei käytä ihmiskieltä ja että tarkastelemme koiria inhimillisestä näkökulmasta. Koiria representoitaessa on oleellista tavoitella todellisen koiran mieltä sen sijaan, että heijastaisimme kirjallisuuden koiriin inhimillisiä pyrkimyksiä. Koirien mielestä kertominen ei voi perustua koiran omaan ääneen, joten ensimmäisen ja kolmannen persoonan kerronnan muodoista ainoastaan kolmannen persoonan psykokerronta, jossa kertoja välittää koiran mieltä, voi representoida todellisia koiria. Kirjallisuuteen kuuluu kuitenkin myös rajojen kokeilu, ja erilaiset kerronnalliset kokeilut voivat tavoittaa koiran mielen puolia, jotka jäisivät hämäriksi kerronnan varmalla alueella.