Barns interaktion i Astrid Lindgrens Barn i Bullerbyn -böcker och i Carina Wolff-Brandts Johanssons -böcker

Tämän kvalitatiivisen tutkielman tavoitteena on selvittää, millaista lasten välinen vuorovaikutus on kirjasarjoissa, joista toinen edustaa 1940−1960-lukuja ja toinen 1990−2000-lukujen vaihdetta. Tutkielmassa vertailtiin Astrid Lindgrenin Melukylä-kirjasarjaa ja Carina Wolff-Brandtin Johanssoneista kertovaa kirjasarjaa ja analysoitiin, onko lastenkulttuuri samanlaista eri aikoina.Lisäksi tarkasteltiin lasten muuta sosiaalista toimintaa eli sitä, toimivatko lapset yksin vai yhdessä ja keskustelevatko lapset leikkien säännöistä. Tarkastelun kohteena olivat myös mahdolliset konfliktit lasten välillä. Tutkimusaineisto eli dialogit ja vastaavat vuorovaikutteiset kohdat kerättiin materiaalista lähiluvun, alleviivausten ja muistiinpanojen avulla. Analyysissa hyödynnettiin hermeneutiikkaa, diskurssianalyysia ja Balesin vuorovaikutusprosessianalyysia. Keskeisten tulosten perusteella molemmissa kirjasarjoissa ilmenee positiivista, negatiivista ja neutraalia vuorovaikutusta lasten välillä. Eri aikakausina on lasten välillä huomioitavissa samanlaista vuorovaikutusta. Positiiviselle vuorovaikutukselle on molemmissa sarjoissa ominaista rohkaisevan hyväntahtoinen ilmapiiri. Negatiivista vuorovaikutusta aiheuttavat tiuskaisut, toisen kritisointi ja ilkeät ilmaisut. Seurauksena vastaanottavasta henkilöhahmosta tulee apea tai äreä ja hän vaikenee. Tulokset osoittavat kuitenkin, että materiaalissani ei esiinny aggressiivisuutta. Neutraali vuorovaikutus näyttäytyy molemmissa kirjasarjoissa arkipäiväisenä kommunikaationa. Keskustelijoilla on toisistaan eriäviä mielipiteitä, mutta tilanne ei äidy varsinaiseksi konfliktiksi. Lasten välille muodostuu molemmissa kirjasarjoissa konflikteja. Lastenkirja lukijaystävällisenä genrenä vaikuttanee osaltaan siihen, että pitkiä toiminnan suunnittelukeskusteluja ja sanaharkkojen selvittelydialogeja ei kirjasarjoissa juuri esiinny. Lapset selvittävät konfliktit useimmiten keskenään tai jättävät ne sikseen. Harvoissa tapauksissa aikuinen joutuu puuttumaan konfliktiin tai sattuma keskeyttää tilanteen. Molemmissa sarjoissa lapset toimivat enemmän yhdessä kuin yksin. Yhteistyö toimii, kun hyvät ystävät puhaltavat yhteen hiileen eivätkä jätä kaveria toiminnan ulkopuolelle. Yhteistyön valossa lastenkulttuuri näyttäytyy yllättävän samanlaisena eri aikakausina. Aikaero on havaittavissa oikeastaan vain lasten asuinympäristön erilaisuutena. Miljöön erilaisuus puolestaan ilmenee materiaalissani lastenkulttuurin erilaisuutena siten, että melukyläläiset puuhastelevat maalaismaisemissa ja Johanssonin siskokset ystävineen kaupunkimiljöössä.