Kuivaveren valkoisuus ja kliiniset verimuuttujat

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kuivaverianalyysin yhteyksiä kliinisiin verimuuttujiin, erityisesti laskoon. Lisäksi menetelmän luotettavuutta arvioitiin vertailemalla samalta koehenkilöltä kerättyjä A- ja B-näytteitä. Kuivaverianalyysissä sormenpääverinäytteestä kerätään näytelasille useita veripisaroita, joiden annetaan kuivua. Pisaroiden kuivuessa niihin muodostuu digitoiduissa näytteissä valkoisina erottuvia alueita. Droppi Veripalvelun Oy:n vuonna 2012 kehittämät algoritmit laskevat valkoisten alueiden prosentuaalisen osuuden näytteissä. Goldbergerin (1939) tutkimuksen perusteella laskon ja kuivaveren valkoisuuden välillä on yhteys. Kirjallisuuden perusteella on oletettavissa, että fibrinogeenillä, albumiinilla ja immunoglobuliineilla on yhteys laskoon, joten myös näitä muuttujia valittiin tarkasteluun. Tutkimusjoukko koostui 50 vapaaehtoisesta (24 miestä ja 26 naista), joiden ikä vaihteli 22–99 vuoden välillä. Koehenkilöiltä kerättiin yhden tutkimuskäynnin aikana laskimoverinäyte neljään koeputkeen ja sormenpääverinäyte. Sormenpääverinäyte kerättiin näytelasille ja sen annettiin kuivaa, minkä jälkeen näyte digitoitiin ja se ladattiin Dropperkuivaveripalvelun pilvipalvelimelle anonyyminä valkoisuusprosentin määrittämistä varten. Laskimoverinäytteistä määritettiin kliiniset verimuuttujat. Tutkimuksessa kerättyjen A- ja B-näytteiden välinen tyypillinen virhe valkoisuusprosentissa oli 2,21 mittayksikköä. Näytesarjojen välinen korrelaatio oli 0,729 merkitsevyystasolla p ≤ 0,001. Kuivaveren valkoisuuden ja laskon välinen korrelaatio oli 0,470 merkitsevyystasolla p ≤ 0,001. Valkoisuuden ja laskon yhteyttä kuvaavan polynomisen mallin selitysasteeksi tuli 83,3 %. Yhteyden kuvaamiseksi sovitettiin myös kaksivaiheinen lineaarinen malli. Kuivaveren valkoisuuden havaittiin korreloivan fibrinogeenin (P-FIBR), neutrofiilien määrän (NEUT#), valkosolujen määrän, immunoglobuliini A:n (S-IgA) ja hemoglobiinin (HGB) sekä punasolujen kokojakauman (RDW_CV) ja herkän CRP:n kanssa. Tulosten pohjalta rakennettiin valkoisuuden määrää kuvaava malli: KV% = 0,285*NEUT# + 0,179*P-FIBR + 0,163*RDW_CV + 0,096*S-IgA – 0,103*HGB, jonka selitysasteeksi tuli 54,3 %. Tutkimustulokset vahvistavat Goldbergerin (1939) saamat tulokset siitä, että kuivaveren valkoisuuden määrän ja laskon välillä on yhteys. Lisäksi tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että kuivaveren valkoisuusprosentti on tulehdusmarkkeri. Menetelmän toistettavuus vaikuttaa riittävältä, jotta sitä voidaan käyttää valkoisuusprosentin vaihtelun mittaamiseen.