Urheiluseuratoiminnan merkitys lasten ja nuorten liikuntakäyttäytymisessä

TIIVISTELMÄ Huoman, Sami 2014. Urheiluseuratoiminnan merkitys lasten ja nuorten liikuntakäyttäytymisessä. Liikuntakasvatuksen laitos. Jyväskylän yliopisto. Liikuntapedagogiikan pro gradu 60s, 3 liitettä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Tanhuvaaran Urheiluopistolla leirikoulua viettävien lasten liikuntatottumuksia sekä seuratoimintaan osallistumista. Tavoitteena oli etsiä seuratoiminnan hyviä puolia lasten liikunnan edistäjänä sekä löytää toiminnan mahdollisia kehityskohteita. Tutkimukseen kerättiin tietoa sekä lapsilta, että heidän vanhemmiltaan. Tutkimus toteutettiin keväällä 2014 ja siihen osallistui yhteensä 369 lasta ja 148 aikuista. Urheiluopistossa järjestettävät leirikoulut tarjoavat lapsille mahdollisuuden kokeilla uusia liikuntalajeja joita ei välttämättä kotona pääse kokeilemaan. Leirikoulut tarjoavat oppilaille uusia elämyksiä ja onnistumisen iloa. Myös fyysisten ja henkisten valmiuksien sekä vuorovaikutustaitojen lisääntyminen on yksi tärkeistä tavoitteista. Urheiluseurojen rooli kansalaisten liikuttajana on muuttunut reilun 150-vuotisen historiansa aikana merkittävästi. Seuratoiminnan alkutaipaleella seurojen pääasiallinen tehtävä oli liikuttaa ja kilpailuttaa hyväkuntoisia kansalaisia. Vuosien saatossa seurojen tehtäväkenttä on laajentunut kilpaurheilusta myös koko kansan liikuttajaksi. Seuratoiminnassa ei tänä päivänä ole pelkästään hyväkuntoisia ihmisiä. Yhä useampi seuratoimintaan osallistuvista lapsista ei halua kilpailla, mikä tuo lisähaastetta ohjaajille ja valmentajille. Tämän ilmiön vuoksi seurakenttään on alkanut ilmestyä harrasteliikuntaseuroja, joiden tavoite on palvella harrasteliikkujia. Lasten ja nuorten fyysisen aktiivisuuden on tutkittu olevan laskusuunnassa viimeisen kahden vuosikymmenen ajan. Suositusten mukaisesti kouluikäisten tulisi liikkua 1–2 tuntia päivässä. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella fyysisen aktiivisuuden suositus täyttyy keskimäärin 70 prosentilla. On kuitenkin tärkeää huomioida, että lähes 20 % seuratoiminnassa mukana olevista ei täytä fyysisen aktiivisuuden suosituksen alarajaa eli yhtä tuntia päivässä. Urheiluseuroilla on tärkeä rooli lasten liikuttajina. Tämän tutkimuksen mukaan seuratoimintaan osallistuvat lapset liikkuvat selkeästi enemmän kuin seuratoiminnan ulkopuolelle jäävät lapset. Sama pätee myös tehokkaan liikunnan kohdalla. Seuratoiminnassa mukana olevista yli 50 % ilmoittaa tehokkaan liikunnan määräksi yli tunnin päivässä. Seuratoiminnan huonoiksi puoliksi nousi kiusaaminen, harjoitusten huono saavutettavuus ja liiallinen kilpailu. Urheiluseuratoiminnan tulisi kehittää toimintaansa harrastetoiminnan puolelle, jolloin vähän liikkuvat lapset ja nuoret pääsisivät paremmin mukaan. Liikunnan tehokkuutta ja sen vaikutusta terveyteen tulisi tuoda selkeämmin esille. Seuratoiminnan rooli lasten liikuttajana on hyvin merkittävä ja sen rooli tulevaisuudessa saattaa kasvaa entisestään. Avainsanat: urheiluseura, urheiluopisto, leirikoulu, fyysinen aktiivisuus, vähän liikkuvat lapset ja nuoret, liikuntakäyttäytyminen