Miten syrjäseutu tuotetaan

Etsin ja analysoin tässä tutkimuksessa arjen syrjäseutupuhuntaa 2010-luvun Suomessa ja rekonstruktioin puhunnan syntymekanismeja. Haen yksittäisistä, erillisistä teksteistä syvempää tarinaa suomalaisista syrjäseuduista vallan tuotteina. Yritän kerätä mahdollisia kolonialistisia toimia ja tekoja, jotka kohdistuivat (kohdistuvat) syrjäseuduille, ja miettiä, miten syrjäseuduista puhuttiin ja puhutaan tätä taustaa vasten. Selvitän työssäni toistavatko nykyajan tekstit koloniaalista normaalikertomusta vai tuottavatko ne irtiottoja perinteisestä kertomuksesta. Mielenkiintoni kohdistuu syrjäseutupuheen tuottajiin ja heidän erilaisiin motiiveihinsa. Löydettyäni aineiston tavan tuottaa syrjäseutu, pohdin millä toisilla tavoilla syrjäseudusta voi puhua. Kirjoittamalla kaunokirjallisempaa tekstiä haluan tehdä ihmisten kokemukset kolonisoivista valtasuhteista näkyviksi ja tuntuviksi, välittää kokemuksellista tietoa ja tuntee siitä, miltä vallanalaisuus tuntuu ja miten siinä eletään. Tutkimus on tehty lukemalla ja analysoimalla verkkotekstejä sattumanvaraisesti Google hakukoneen avulla vuosina 2011 – 2013 valitulta seitsemältä kirjoittajalta. Käsittelen aineistoa referoiden, syrjäseutumetaforia hakien sekä tuoden esille aineiston topokset, tunteet ja kertomukset. Syrjäseuduista puhuvat tämän tutkimuksen perusteella nykypäivänäkin kaupunkien professionaalit asemansa tai ammattinsa puolesta. Näin ollen kolonialistinen asetelma periferian ja keskusten välillä on säilyttänyt olemassaolonsa. Tutkimus osoitti, että syrjäseutu saa teksteissä monia merkityksiä ja sitä korvaamaan on tutkimusaineistossa esitetty yli kolmeakymmentä erilaista sanaa tai sanojen yhdistelmää. Toisaalta muutos tiedonvälityksen tavoissa mahdollistaa vastakkaisten, ja myös syrjäseuduilla asuvien, mielipiteiden julkituomisen vähintään blogikommenttien muodossa. Vastakkainasettelu maaseudun ja kaupungin välillä (ja vastakkainasettelu yleensäkin) näyttää tämän tutkimuksen keskusteluissa vähäiseltä. Epäselväksi jää onko kyse tutkimuksen otoksen pienuudesta vain todellisesta tilanteesta. Jos vastakkainasettelu todellisuudessa on vähentynyt, voi se olla merkki oman identiteetin eri tavalla näkemisestä ja tiukkojen raja-aitojen kaatumisesta.