Lähisuhdeväkivaltaan puuttumisen palvelumallin käyttöönotto ja juurruttaminen terveydenhuollon käytäntöihin

LÄHISUHDEVÄKIVALTAAN PUUTTUMISEN PALVELUMALLIN KÄYTTÖÖNOTTO JA JUURRUTTAMINEN TERVEYDENHUOL-LON KÄYTÄNTÖIHIN Marja-Leena Huisko Sosiaalityö Pro gradu -tutkielma Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos Jyväskylän yliopisto Ohjaajat: Tuija Virkki ja Marita Husso Aika: Elokuu 2014 Sivumäärä: 66 Tässä laadullisessa tutkielmassa tarkastelen työntekijöiden näkemyksiä lähisuhdeväkival-taan puuttumisen (VISH) -palvelumallin käyttöönotosta ja juurtumisesta terveydenhuollon käytäntöihin. Aineistona on Väkivallan kohtaamisen käytännöt sosiaali- ja terveysalan or-ganisaatioissa - tutkimusprojektissa vuonna 2013 sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilai-silta kerätty valmis litteroitu fokusryhmähaastatteluaineisto. Tulosten analysoinnissa käytin sisällönanalyysiä. Tutkimustulosten mukaan projektissa kehitetyn lähisuhdeväkivaltaan puuttumisen palve-lumallin juurruttaminen pysyväksi toimintatavaksi on haastavaa. Lähisuhdeväkivaltaa ei tunnistettu ja väkivalta jäi helposti piiloon muun oireen taakse ilman systemaattista kartoi-tusta. Työntekijöiden ajattelutapa ja asenteet vaikuttivat lähisuhdeväkivallan puheeksiot-tamiseen ja palvelumallin käyttöönottoon. Merkittävä este oli se, että lähisuhdeväkivaltaan puuttuminen rajattiin toimenkuvaan kuulumattomaksi työksi. Vastuu ongelman hoitamises-ta siirrettiin muille virranomaisille. Huomattavaa oli myös se, että asiakkaiden itsemäärää-misoikeuden kunnioittaminen meni puuttumisen edelle. Oleellista palvelumallin käyttöönoton kannalta oli miten tiedostus, viestintä ja vuorovaiku-tus toteutuivat. Palvelumallin juurtumista haittasivat tiedonkulun ongelmat. Tiedon siirtä-miseen ja uusien työntekijöiden perehdyttämiseen ei kiinnitetty riittävästi huomiota. Myös palvelumallin käytön koordinointivastuu jäi määrittelemättä. Toimijoiden osaamispääoman vahvistaminen edesauttoi lähisuhdeväkivaltaan puuttumista ja palvelumallin käyttöönottoa. Koulutusten myötä vahvistui tietoisuus väkivaltailmiöstä ja ymmärrys väkivaltaan puuttumisen merkityksestä. Myös kartoituslomake ja VISH -työparimalli tukivat väkivaltaan puuttumista. VISH –palvelumallia pidettiinkin hyvänä käytäntönä, mutta käytännön juurruttaminen jäi kesken projektin loputtua. Yhtä yksikköä lukuun ottamatta palvelumallin käyttö näyttää hiipuneen. Palvelumallin käytäntöön juurruttaminen edellyttää, että kehittämisprojektin päätyttyä organisaatio ottaa vastuun kehittämisprojektissa kehitetyn palvelumallin käyttämisestä, tiedonkulusta ja työn-tekijöiden perehdyttämisestä palvelumallin käyttämiseen. VISH -palvelumallin kohdalla näin ei kuitenkaan tapahtunut eikä mallia onnistuttu juurruttamaan pysyväksi toimintavaski erikoissairaanhoidon käytäntöihin.