Vierivamennus ryhmäohjausosaamisen kehittäjänä toiminnallisessa elämäntaparyhmässä

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata toiminnallisen elämäntaparyhmän ohjaajien (n=21) kokemuksia ryhmäohjausosaamisestaan ennen ja jälkeen vierivalmennuksen. Tutkimus toteutettiin kahdeksan vapaaehtoisen kunnan alueella. Ohjaajat olivat pääosin terveyden-, sairaanhoitajia tai fysioterapeutteja, ja he ohjasivat ryhmiä osana omaa perustyötään. Aineisto kerättiin tätä tutkimusta varten laaditulla strukturoidulla kyselylomakkeella. Ohjaajat täyttivät kyselylomakkeen vierivalmennuksen alussa ja sen päätyttyä. Tutkimuksen aineistoa kuvailevat tulokset saatiin ristiintaulukoinnilla, muodostamalla summamuuttujia ja aineistoa tarkasteltiin Mann Whitneyn U-testillä. Lähes kaikki ohjaajat olivat saaneet ryhmäohjauskoulutusta ja ohjanneet ryhmiä ennen vierivalmennusta. Hankitusta koulutuksesta ja kokemuksesta huolimatta yli 80 prosentilla ohjaajista oli vain jonkin verran tietoa useasta ryhmäohjauksen tietopohjaan sisältyvästä tietoalueesta. Vierivalmennuksen aikana tietomäärä lisääntyi ryhmäohjaajana toimimisesta (p=.001), ryhmän toimintaan vaikuttavista asioista (p=.006), tiedossa erilaisista ryhmistä (p=.028) ja ryhmäprosessien vaiheista (p=.046). Ryhmäohjaajat huomioivat hyvin ryhmän tunneilmaston. Vierivalmennuksen jälkeen ohjaajat arvioivat useammin sopivansa ryhmäläisten kanssa yhteiset säännöt tulevalle ryhmätyöskentelylle (p=.044). Ohjaajat huomioivat hyvin ryhmäläisten odotuksia ryhmäohjaukselta ja huolehtivat jokaisen ryhmäläisen osallistumismahdollisuudesta. Vaikeiden – ja tunneasioiden käsittely koettiin haasteelliseksi. Taidot ohjata keskustelua elämäntapamuutosten epäonnistumisista kehittyivät vierivalmennuksen aikana (p=.031). Ryhmäohjaajat saivat hyvin palautetta ohjattavilta ja antoivat hyvin palautetta ohjattaville. Toiminnallisen elämäntaparyhmän ohjaaminen koettiin mieluisana ja voimaannuttavana, mutta toisaalta työläänä ja haastavana työmenetelmänä. Yhteenvetona voidaan todeta, että vierivalmennus lisäsi ensisijaisesti ryhmäohjaajien tietopohjaa toiminnallisen elämäntaparyhmän ohjaamisesta. Taidoissa tapahtui pientä muutosta ja ryhmäohjaajat suhtautuivat myönteisesti ryhmäohjaukseen työmenetelmänä. Tutkimus antaa viitteitä toiminnallisen elämäntaparyhmän ohjaajien koulutusmallin kehittämiseen.