Äidinkielen opettajien käsityksiä kielitiedon opettamisesta

Abstract

Tarkastelen tässä pro gradu -tutkielmassa äidinkielen opettajien käsityksiä kielitiedon opettamisesta. Kielitiedon opettamiseen liittyvät kysymykset ovat esillä jatkuvasti, ja on keskusteltu muun muassa oppilaiden huonosta kielitiedon osaamisen tasosta sekä siitä, ettei kielitieto ole oppilaiden – ja opettajien – mielestä kovin kiinnostava oppisisältö. Lisäksi on esitetty arvioita siitä, että kielitietoa opetetaan vieläkin hyvin perinteiseen tapaan ja toivottu pedagogisempaa näkökulmaa kielitiedon opettamiseen. Tämä tutkielma valottaa opettajien näkökulmaa kielitiedon opettamiseen.

Keskeinen käsite tutkimuksessa on kielioppi-käsite. Kielitiedon opettamisen näkökulmasta tutkimukseen liittyvät käsitteet perinteinen kielioppi eli niin sanottu koulukielioppi sekä pedagoginen kielioppi, joka tarkoittaa kielitiedon opetusta, jossa pyritään kielen tietoisen tarkkailun ja kuvauksen lisäksi kielen arvioimiseen (KK 1994).

Tavoitteenani on selvittää opettajien käsityksiä siitä, miten kielitietoa kannattaisi opettaa. Tavoitteeseeni pyrin seuraavien tutkimuskysymysten avulla: 1. Mitä kielitieto on opettajien mielestä? 2. Mihin kielitietoa tarvitaan opettajien mielestä? 3. Millaisia käsityksiä opettajilla on kielitiedon opettamisesta? Tutkimusaineistoni koostuu neljästä äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan teemahaastattelusta. Nauhoitin ja litteroin haastattelut sekä analysoin ne sisällönanalyysin avulla.

Tuloksista käy ilmi, että opettajat pitävät kielitietoa tärkeänä ja laajana äidinkielen ja kirjallisuuden osa-alueena, joskin se koetaan myös hieman irrallisena oppisisältönä. Kielitietoon liittyy monipuolisen viestinnän ja omien ilmaisukeinojen kehittäminen ja arvioiminen. Kielitieto on opettajien mukaan oppilaalle hyödyllistä: se auttaa sekä käyttämään että ymmärtämään kieltä sekä oppimaan vieraita kieliä. Kielitiedon merkitystä kuitenkin myös kyseenalaistetaan. Kielitietoa opetetaan pitkälti opetussuunnitelmien ja oppikirjojen määrittäminä. Haasteena on usein oppilaiden motivointi kielitiedon opiskeluun. Kielitiedon opettamista pidetään kuitenkin erityisen mielekkäänä silloin, kun oppilas oivaltaa jonkin kielitiedon asian. Opettajat käyttävät varsin monipuolisia työtapoja ja pyrkivät kehittämään opetustaan.

Tutkimuksen tuloksia ei ole pyritty yleistämään, mutta se tarjoaa uutta tietoa äidinkielen opetuksen kehittämiseen. Opettajankoulutuksessa olisi syytä tarkastella kielitietoa sekä asiantuntija- että pedagogisesta näkökulmasta. Äidinkielenopetuksessa pitäisi synnyttää oppilaan kiinnostus kieleen, sillä kielen avulla oppilas tulee osalliseksi tiedosta ja yhteisön jäseneksi (POPS 2004: 46).