"Pulpetti passivoi, ulkoilmakoulu aktivoi" : opettajien kokemuksia ulkoilmakoulun toteuttamisesta

Vilja Välimäki (2014). ”Pulpetti passivoi, ulkoilmakoulu aktivoi”: Opettajien kokemuksia ulkoilmakoulun toteuttamisesta. Liikuntakasvatuksen laitos ja Opettajankoulutuslaitos, Jyväskylän yliopisto. Liikuntapedagogiikan ja kasvatustieteen pro gradu –tutkielma. 108 sivua. Liitteet 8 sivua. Tutkielman tarkoituksena oli selvittää millaisia kokemuksia opettajat saavat ulkoilmakoulun toteuttamisesta Suomessa. Lisäksi tarkoituksena oli kuvata miten opettajat toteuttivat ulkoilmakoulua. Tutkimukseen osallistui kaksi alakoulun opettajaa luokkineen, kahdesta eri koulusta. Opettajat toteuttivat ulkoilmakoulua yhdeksän viikon ajan syksyllä 2013. Kriteerinä ulkoilmakoululle oli, että opettajan tulee kerran viikossa järjestää opetus luokkahuoneen ulkopuolella, ulkoilmassa. Opetuksen tuli myös olla oppiainerajat ylittävää. Tutkimuksessa käytetyt tutkimusmenetelmät olivat laadullisia. Tutkimusjakson aikana opettajat kirjoittivat tutkimuspäiväkirjaa kokemuksistaan. Myöhemmin opettajat haastateltiin tutkimuspäiväkirjojen pohjalta. Päiväkirja-aineistoa kertyi yhteensä 14 sivua ja haastatteluaineistoa 85 minuuttia, mikä tarkoittaa litteroituna 17 sivua (Times New Roman 12, riviväli 1). Aineistot teemoitettiin ja analysoitiin laadullisesti sisällönanalyysilla. Ulkoilmakoulu oli molemmille opettajille myönteinen kokemus. He uskovat jatkavansa sen toteuttamista tulevaisuudessa. Ulkoilmakoulupäivien sisällöt painottuivat luonnontieteisiin, mutta mukana oli myös liikuntaa, ryhmäytymistä, äidinkieltä ja vieraita kieliä. Opettajat toteuttivat ulkoilmakoulua koulun lähiympäristössä. Molemmat opettajat hyödynsivät paljon koulun ulkopuolisia toimijoita ulkoilmakoulun toteuttamisessa. Opettajat kokivat tämän yhteistyön tärkeäksi. Kummallakaan koululla ei ollut budjettia ulkoilmakoululle. Ulkoilmakoululla nähtiin olevan myönteisiä vaikutuksia niin fyysisestä, psyykkisestä, sosiaalisesta kuin kognitiivisestakin näkökulmasta. Ympäristökasvatus, oppilaiden luontosuhteen vahvistaminen, ryhmäytyminen, kokemuksellisuus, toiminnallisuus sekä fyysisen aktiivisuuden lisääminen nähtiin ulkoilmakoulun tavoitteiksi ja saavutuksiksi. Opettajat kokivat sen vaikuttavan myös vuorovaikutustaitoihin, keskittymiseen, kouluviihtyvyyteen ja -motivaatioon. Ulkoilmakoulu edisti oppilaantuntemusta sekä opettajan ja oppilaiden välistä luottamusta. Suurimpia haasteita ulkoilmakoulun toteuttamisessa olivat ennakkotiedon puute, riskien hallinta, vaihteleva sää ja oppilaiden puutteelliset varusteet. Pienemmiksi haasteiksi opettajat kokivat vähäiset resurssit, suuren ryhmäkoon, ajan puutteen, oppilaiden heikon fyysinen kunnon ja järjestelyn. Mikään haasteista ei kuitenkaan muodostunut esteeksi ulkoilmakoulun toteuttamiselle. Opettajan oma asenne ja halu lähteä ulos, näyttäisivät olevan avainasemassa ulkoilmakoulun toteuttamisessa. Ympäristön myönteinen suhtautuminen ja yhteistyö muiden opettajien ja koulun ulkopuolisten tahojen kanssa helpottavat ulkoilmakoulun toteuttamista. Ulkoilmakoulun laajempi leviäminen vaatisi opettajista kulttuurinmuutosta ja ulkoilmakoulun lisäämistä opetussuunnitelmaan. Tutkimuksessa saatuja tuloksia voi hyödyntää kasvatustieteen ja liikuntatieteen saralla sekä opettajankoulutuksessa.