Human disturbance on Polylepis mountain forests in Peruvian Andes

Vuoristot kattavat 20–25 % maapallon pinta-alasta ja niiden alueella kasvaa noin 28 % maapallon metsistä. Vuoristometsät ovat monella tapaa arvokkaita: ne tarjoavat useita ekosysteemipalveluita ja raaka-aineita sekä sisältävät suuren määrän elinympäristöjä ja eliölajeja. Ne ovat kuitenkin myös erittäin haavoittuvaisia. Resurssien optimoimiseksi tutkijat ovat nimenneet maapallolta hotspot-alueita, joilla esiintyy suuri määrä endeemisiä ja uhanalaisia lajeja. Ihmistoiminta vaikuttaa ekosysteemien luonnolliseen tilaan ollen merkittävä uhka hotspot-alueiden lajeille. Lisäksi ekosysteemin pirstaleisuus, laikun koko ja reunavaikutukset voivat vaikuttaa alueen lajirunsauteen ja sukupuuttovauhtiin. Andien itärinteet muodostavat yhden maailman biodiversiteetin hotspot-alueista. Niiden rinteillä kasvavat Polylepis-metsät muodostavat yhden maailman korkeimmista puurajoista. Ne ovat tärkeitä elinympäristöjä monille endeemisille lajeille. Metsillä on myös merkittävä rooli Andien vedenkierrossa ja ne suojaavat maaperää eroosiolta. Polylepis-metsät ovat todennäköisesti olleet tuhansia vuosia ihmisvaikutuksen alaisena. Nykyään Polylepis-kasvillisuus kattaa enää vain 3 % potentiaalisesta alueesta Perun Andeilla. Myös metsien laatu on heikentynyt. Noin 30 Polylepis-lajista puolet on luokiteltu vaarantuneiksi. Polylepis- metsien suurimpia uhkia on arvioitu olevan karjanlaidunnus ja laidunten poltto sekä metsien hakkuu. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää mikä näistä tekijöistä vaikuttaa merkittävimmin Perun Cuscon alueella sijaitsevan Vilcanota-vuoriston Polylepis-metsiin. Tutkimuksessa selvitettiin myös eroaako ihmishäiriön määrä pienten ja isojen metsälaikkujen tai metsän reunan ja sisäosan välillä. Lisäksi selvitettiin eroaako ihmisvaikutuksen määrä metsän ominaisuuksien mukaan. Lopuksi tutkittiin eroaako metsälaikkujen uusiutuminen ja rakenne ihmishäiriön mukaan. Tutkimukseen valittiin viisi eri aluetta, jolta kultakin valittiin pieni ja iso metsälaikku. Jokaiseen metsälaikkuun tehtiin yksi koeala reunalle ja yksi metsän sisäosaan. Koealoilta havainnoitiin useita laidunnuksen, polton ja metsänhakkuun merkkejä. Myös perustietoa metsän rakenteesta ja ominaisuuksista kerättiin. Ihmisvaikutuksen muodoista merkittävimmin alueella näkyi karjan laidunnuksen vaikutus maanpintaan sekä puuaineksen keruu. Karjanlaidunnuksen vaikutus maanpintaan oli pääasiassa vähäinen, mutta hakattujen puiden määrä alkuperäisestä puustosta oli 20 % tai enemmän puolella koealoista. Tuloksieni perusteella hakkuu muodosti suurimman uhan Polylepis metsille. Kaiken kaikkiaan metsät voisivat hyötyä puumateriaalin käytön rajoittamisesta.