Meaningful life and survival in urban poverty : an ethnographic study on the dimensions of deprivation and anxiety and the coping strategies of a group of cooperative workers in Addis Ababa, Ethiopia

Tähän etnografiseen tutkimukseen on haastateltu seitsemää pitopalveluosuuskunnan jäsentä Addis Abebassa, Etiopiassa. Tutkimuksessa tarkastellaan haastateltavien pääasiallisia puutteen ja huolen aiheita, ja heidän henkilökohtaisia selviytymisstrategioitaan urbaanissa köyhyydessä. Kuinka ihmiset määrittelevät ja kokevat erilaiset päivittäiset puutteen ja huolen aiheensa? Mitä voimavaroja haastateltavat voivat käyttää selviytyäkseen urbaanissa köyhyydessä? Olen kytkenyt haastateltavien narratiivit Etiopiassa ja Addis Abebassa parhaillaan käynnissä olevaan yhteiskunnalliseen muutokseen hyödyntäen sekä haastatteluaineistoa että kirjallisuutta liittyen muun muassa urbaanin köyhyyden diskurssin kehitykseen. Ihmisten voimavaroihin ja toimeentuloon keskittyvä näkökulma toimii tutkimuksen viitekehyksenä. Tutkimuksen pääpaino on vastaajien omissa kertomuksissa, ja sitä kautta heidän henkilökohtaisissa tilanteissaan ja sosiaalisissa verkostoissaan. Kolme keskeistä teemaa ovat perhe ja sosiaaliset verkostot, asumistilanne ja olosuhteet sekä mahdollisuudet toimeentuloon ja sen kehittämiseen. Köyhyyden käsite on herättänyt paljon keskustelua 1970-luvulta alkaen. Köyhyyden käsitteeseen ja vähentämiseen liittyvä toimintaympäristö on hyvin laaja ja moniulotteinen sekä käsitteellisellä tasolla että käytännössä kentällä. Etnografiset menetelmät mahdollistavat ihmisten omien päivittäisten kokemusten dokumentoinnin ja representaation. Mikä heille itselleen on merkityksellistä ja tärkeää? Kuinka he selviytyvät vaikeissa olosuhteissa urbaanissa ympäristössä? Tutkimuksen teoreettinen painopiste on afrikkalaisen urbaanin köyhyyden diskurssin tarkastelussa ja siinä, mikä on etnografisten menetelmien merkitys tässä keskustelussa. Haastatteluissa esiin nousseita teemoja on pyritty tarkastelemaan haastateltavien omasta perspektiivistä. Ihmisten kokemuksia, arvoja, asenteita, motiiveja ja heidän arkipäiviäisille asioille luomiaan merkityksiä tarkastellaan mahdollisuuksien mukaan etiopialaisen yhteiskunnan murrostilan kontekstissa. Haastateltavien näkemykset heidän omista tarpeistaan, toivestaan, vaikeuksistaan ja esimerkiksi osuuskunnan toimivuudesta toimivat tutkimuksen punaisena lankana. Vastaajien narratiivit on jaoteltu emotionaalisiin ja fyysisiin selviytymiskeinoihin ja selviytymisstrategiat on jaoteltu aktiivisiin, passiivisiin ja sosiaalisiin verkostoihin liittyviksi.