Peruskoulun yhdeksännen luokan oppilaiden näkemyksiä liikunnasta ja terveydestä sekä niiden välisistä yhteyksistä

Tutkimuksen tarkoitus oli tarkastella 9. luokkalaisten oppilaiden näkemyksiä liikunnasta ja terveydestä, sekä niiden välisistä yhteyksistä. Tässä tutkimuksessa näkemyksiin liittyy vahvasti tieto, jonka oppilaat omaavat. Tutkimusaineisto kerättiin erään koulun 9. luokkalaisilta keväällä 2010. Kirjoitelmien perusteella 11 oppilasta valittiin teemahaastatteluun. Kirjoitelmat toimivat apuvälineenä mahdollisimman moninaisten näkemyksien löytämiseksi, mutta eivät kuuluneet itse aineistoon. Aineisto, eli teemahaastattelut, analysoitiin sisällönanalyysillä aineistolähtöisesti. Oppilaiden haastatteluista nousi esiin viisi teemaa liikunnan ja terveyden välisistä yhteyksistä. Oppilaat näkivät tärkeänä liikunnan vaikutuksen sairauksien ehkäisijänä. Liikunnan muina positiivisina vaikutuksina he toivat esille vastustuskyvyn ja unen laadun paranemisen sekä kunnon kohenemisen ja ylipainon ehkäisyn. Oppilaat kertoivat liikunnan aikana kehossa tapahtuvista fyysisistä prosesseista. Eniten mainintoja keräsi hengitys- ja verenkiertoelimistöön liittyvät asiat. Mielenterveys ja sen edistäminen nousivat esille liikunnan myönteisinä psyykkisinä vaikutuksina. Oppilaat näkivät liikunnalla olevan joitain kielteisiä vaikutuksia terveyteen kuten tapaturmat, ylirasittuminen ja sairaana liikkumisen seurauksena jälkitaudit. Oppilaiden näkemykset omista tiedonsaantilähteistään vaihtelivat. Tärkeimmiksi tiedonlähteiksi oppilaat kokivat koulun, kodin ja median. Lähes kaikki oppilaat kertoivat saaneensa tietoa terveyden ja liikunnan välisistä yhteyksistä koulusta, vaikka osa kokikin tiedon olevan tuttua tai vanhan tiedon kertausta. Oppilaiden vastauksista kävi ilmi, että he ymmärtävät liikunnan merkityksen terveydelle jossain määrin. Heidän tiedot jäivät usein teoreettiselle tasolle, jolloin he kertoivat pääosin faktatietoa. Joidenkin oppilaiden tieto oli osittain käytännöllistä, jolloin he osasivat soveltaa tietoa jonkin verran käytäntöön. Kriittinen ajattelu, jossa oppilas kykenisi argumentoimaan tietoa, jäi puolestaan ilmenemättä. Kriittisen ajattelun oppiminen on haastavaa. Kriittisen ajattelun ja soveltamistaidon kehittyminen vaatiikin monipuolisia opetusmenetelmiä. Terveystiedon opetuksessa tiedon konkreettiseksi tekeminen tapahtuu esimerkiksi käytännön harjoitteilla. Toimiva opetusmenetelmä on myös väittely, jossa oppilaat joutuvat argumentoimaan mielipiteitään. Oppilaat olisi hyvä saada myös pohtimaan rooliaan vastuullisena yhteiskunnan jäsenenä erilaisten tehtävien kautta. Terveystiedon opetuksessa voisi painottaa yli oppiainerajojen meneviä kokonaisuuksia, jolloin oppimisesta tulee kokonaisvaltaisempaa.