Objektiivisten ympäristön esteiden yhteys itsenäisesti asuvien ikääntyneiden ihmisten elämänlaatuun

Henriikka Kaartokallio (2014). Objektiivisten ympäristön esteiden yhteys itsenäisesti asuvien ikääntyneiden ihmisten elämänlaatuun. Terveystieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto, Gerontologian ja kansanterveyden pro gradu -tutkielma, 47 s., 1 liite. Ympäristön esteet saattavat alentaa ikääntyneiden elämänlaatua etenkin, mikäli toimintakyky on heikentynyt. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia fyysisen asuinympäristön objektiivisesti havaittujen ympäristön esteiden yhteyttä itsenäisesti asuvien ikääntyneiden ihmisten elämänlaatuun. Tutkimus on osa ”Life-Space Mobility in Old Age” (LISPE) tutkimushanketta. Tutkimuksen osallistujat olivat 75-90 -vuotiaita Jyväskylän ja Muuramen alueella itsenäisesti asuvia henkilöitä. Tutkimukseen osallistui 848 henkilöä. Tutkimuksen vastemuuttuja oli elämänlaatu sekä fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja ympäristöulottuvuus. Elämänlaatua arvioitiin WHOQOL-BREF -mittarilla. Objektiivisesti arvioitujen ympäristön esteiden lukumäärää mitattiin Housing Enabler screening tool -mittarilla. Alaraajojen suorituskyvyn testaamiseen käytettiin Short Physical Performance Battery (SPPB) -testiä. Alaraajojen suorituskyky oli jaettu hyvään (SPPB=10-12) ja heikentyneeseen (SPPB=0-9) suorituskykyyn. Tilastolliset testit, joita käytettiin analyyseissa, olivat riippumattomien otosten t-testi, Mann-Whitneyn U-testi, chi²-testi sekä Spearmanin ja Pearsonin korrelaatiokertoimet. Tutkittavilla havaittiin keskimäärin 11 estettä. Yleisimmät esteet olivat korkeat kynnykset tai portaat sisäänkäynnissä (88 %), riittämätön liikkumistila ovien luona (82 %) sekä istumapaikkojen puute (72 %). Elämänlaadun summapistemäärän keskiarvo oli 100.6 (SD 11.6). Ympäristön esteiden lukumäärä ei korreloinut elämänlaadun summapistemäärän tai sen ulottuvuuksien pistemäärien kanssa. Kun aineisto stratifioitiin sukupuolen ja alaraajojen suorituskyvyn mukaan neljään luokkaan, havaittiin kaksi tilastollisesti merkitsevää heikkoa korrelaatiota. Objektiiviset ympäristön esteet eivät olleet yhteydessä elämänlaatuun tai sen ulottuvuuksiin. Stratifioiduissa analyyseissa havaitut kaksi heikkoa ja epäloogista korrelaatiota selittyvät todennäköisesti sattumalla, koska samanaikaisesti tehtiin 20 vertailua. Objektiivisten ympäristön esteiden ja elämänlaadun välisen yhteyden puute voi johtua siitä, että elämänlaatu ei ole yhteydessä toisten ihmisten määrittelemiin, vaan itse koettuihin esteisiin. Jatkossa olisi hyvä selvittää tarkemmin, mitkä ympäristön esteet ovat haitallisimpia elämänlaadun kannalta.