Luokanopettajien suhtautuminen inkluusioon Suomessa

TIIVISTELMÄ Lähde, H. 2013. Luokanopettajien suhtautuminen inkluusioon Suomessa. Jyväskylän yliopisto. Opettajankoulutuslaitos. Kasvatustieteen pro gradu – tutkielma. 52 s. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää suomalaisten luokanopettajien suhtautumista inkluusioon valittujen muuttujien ja integraatioasteikon avulla. Lisäksi testattiin Saloviidan integraatioasteikon toimivuutta tässä tutkimusjoukossa. Tutkimus on määrällinen ja se toteutettiin kyselylomakkeen avulla keväällä 2013. Tutkimukseen osallistui 11 koulua ja vastauksia saatiin 65 luokanopettajalta Kotkan, Pyhtään ja Haminan kaupunkien kouluilta. Tulokset analysoitiin erilaisin tilastollisin menetelmin. Tulokset osoittivat, että käytetty integraatioasteikko toimii erittäin hyvin ja mittaa vain yhtä ja tarkoitettua asiaa. Asteikon reliabiliteetti oli äärimmäisen korkea. Merkittävä tulos oli myös se, että iällä on huomattava vaikutus luokanopettajan suhtautumiseen; vanhemmat suhtautuvat inkluusioon kielteisemmin kuin nuoremmat opettajat. Tässä tutkimuksessa kokemus korreloi iän kanssa vahvasti. Miesten ja naisten välillä ei nähty eroa ja sukupuoli ei näin ollen vaikuttanut luokanopettajien suhtautumiseen. Sitä, onko opettajalla ollut erityisoppilasta omassa luokassaan ja, onko tämä vaikuttanut opettajan suhtautumiseen, ei voitu tutkia, koska vastanneiden opettajien määrä oli liian pieni. Tulevaisuudessa tulisi pohtia, kuinka luokanopettajat saadaan suhtautumaan inkluusioon vielä avoimemmin. Lisäksi tulisi miettiä keinoja vaikuttaa vanhempien opettajien suhtautumiseen inkluusiota kohtaan, esim. jatkokoulutuksen avulla. Tarvitaan konkreettisia inkluusion toteuttamiskäytäntöjä ja rohkeutta kokeilla, kuinka pitkälle inkluusiota on mahdollista toteuttaa. Jotta inkluusio voisi toteutua toivotulla tavalla, tarvittaisiin opettajien avoimemman suhtautumisen lisäksi niin koulutuspoliittisia uudistuksia kuin laajoja yhteiskunnallisia ja rakenteellisia muutoksia nykyiseen koulutusjärjestelmään. ”Uutta ei luoda vain lakkauttamalla vanhaa” (Lakkala, 2008).