Acceptance and commitment therapy for insomnia as a group intervention : predictors of treatment response

JYVÄSKYLÄN YLIOPISTO Psykologian laitos NAAMANKA, ELINA & SUUTARI, VILLE: Ryhmämuotoinen hyväksymis- ja omistautumisterapia unettomuudesta kärsiville - hoitotulosta ennustavat tekijät Pro gradu-tutkielma, 33 s., 3 liittes. Ohjaajat: Jukka Kaartinen, Raimo Lappalainen Psykologia Toukokuu 2014 Tutkimuksessa tarkasteltiin unettomuudesta kärsiville suunnatun ryhmämuotoisen hyväksymis- ja omistautumisterapian (HOT) onnistuneeseen hoitotulokseen vaikuttavia tekijöitä. Tarkastelun kohteena olivat tutkittavien demografiset muuttujat, psykologinen ja fyysinen hyvinvointi, unettomuuden haittaavuus, HOT:n prosessit sekä persoonallisuustekijät. Näiden muuttujien ennustavuutta hoitotulokseen tarkasteltiin ennen terapian alkua järjestetyn mittauksen ja hoidon jälkeisen seurantamittauksen tuloksia vertailemalla. Lisäksi tutkittiin, vaikuttavatko uneen viikoittainen tietoisuustaitoharjoittelu, unihygieniaohjeiden soveltaminen ja arvojen mukaisten kotitehtävien tekeminen. Tutkimuksessa tarkasteltiin 32 henkilöä ja kliinisesti merkittävää paranemista kuvattiin jakamalla tutkittavat kahteen ryhmään: terapiasta hyötyneisiin ja hyötymättömiin. Jakoperusteina käytettiin unettomuuden haittaavuuden vähentymistä (hyötyneet n = 11; hyötymättömät n = 21) sekä unipäiväkirjassa arvioitua unen keston pidentymistä (hyötyneet n = 12; hyötymättömät n = 20). Tilastollisina analyysimenetelminä käytettiin yksisuuntaista varianssianalyysia (ANOVA) ja lineaarista regressioanalyysia. ANOVA -tulokset osoittivat, etteivät ryhmät eronneet tilastollisesti merkitsevästi toisistaan (p > .05). Kun hyötymisen kriteerinä oli unettomuuden haittaavuuden vähentyminen, onnistunutta hoitotulosta ennustivat kuitenkin suuntaa antavasti (p < .10) terapiaa edeltävä suurempi unettomuuden haittaavuus, korkeampi taipumuksellinen toiveikkuus sekä terapian aikainen arvotyöskentely. Unipäiväkirjassa arvioidun unen keston pidentymisen perusteella onnistunutta hoitotulosta ennustivat suuntaa antavasti (p < .10) nuorempi ikä, terapiaa edeltävät vähäisemmät uneen liittyvät haitalliset uskomukset ja asenteet sekä alhaisempi tilannesidonnainen ja taipumuksellinen toiveikkuus. Regressioanalyysissa sen sijaan havaittiin, että akateeminen koulutus sekä ennen terapiaa mitattu alhainen taipumuksellinen toiveikkuus selittivät merkitsevästi (p < .05) unettomuuden haittaavuuden vähentymistä. Lisäksi havaittiin, että ennen terapiaa mitattu heikko psykologinen joustavuus ja alhainen tilannesidonnainen toiveikkuus selittivät merkitsevästi arvioidun unen keston pidentymistä. Regressioanalyysissa ryhmäjakoa ei otettu huomioon. Tutkimuksen perusteella hyväksymis- ja omistautumisterapia soveltuu ryhmämuotoisena interventiona heterogeenisille ryhmille. Jatkotutkimuksen kannalta tärkeää olisi kehittää uusia mittareita, jotka keskittyisivät unen ja psykologisen joustavuuden vuorovaikutuksen mittaamiseen. Lisäksi tulisi tutkia tarkemmin unettomuudesta kärsivien yleisen toiveikkuuden, terapiaan ja terapeuttiin liittyvien asenteiden, terapiaan motivoitumisen ja ryhmädynamiikan yhteyttä terapiasta hyötymiseen. Avainsanat: Hyväksymis- ja omistautumisterapia, unettomuus, ryhmäinterventio, hoitotuloksen ennustaminen

JYVÄSKYLÄN YLIOPISTO Department of Psychology NAAMANKA, ELINA & SUUTARI, VILLE: Acceptance and commitment therapy for insomnia as a group intervention - Predictors of treatment response Master’s thesis, 33 p., 3 appendixes Supervisors: Jukka Kaartinen, Raimo Lappalainen Psychology May 2014 The aim of the study was to find out if certain factors predict therapy outcome on insomniacs participating in acceptance and commitment (ACT) group therapy. Demographic variables, clinical variables related to insomnia, variables related to ACT and psychological problems in addition to health related variables were examined as the predicting factors. The results of the measurement before the group therapy began and the one month follow up were examined and compared to determine the predicting factors. The study group consisted of 32 participants. Participants were divided into two groups of responders and non-responders in order to represent clinically significant improvement. Two outcome variables were used to estimate good and poor clinical outcome: improvement of two standard deviations in ISI scores and a 30-minute improvement in their self-evaluated duration of sleep. One-Way analysis of variance (ANOVA) and linear regression analysis were used as statistical methods. No significant pretreatment factors between responders and non-responders that were related to treatment outcome were found with ANOVA. However, there were some suggestive results (p < 0.10). Responders according to improvement in insomnia severity had slightly higher insomnia severity and both higher overall dispositional hopefulness and (dispositional hopefulness with agency thinking) at pre-measurement. Furthermore, they did slightly more actions committed to values. Responders according to increase in self-evaluated duration of sleep were a bit younger, had fewer dysfunctional beliefs and attitudes about sleep, had lower (pathway thinking of) dispositional hope and lower current hopefulness at pre-measurement. Moreover, statistically significant results (p > .05) from the linear regression analysis indicated that slightly higher education level and lower pretreatment dispositional hope (with agency thinking) predicted milder insomnia severity at the 1-month follow-up in responders according to improvement in insomnia severity. Likewise, lower pretreatment hopefulness, (especially agency thinking,) and lower psychological flexibility predicted greater estimated sleep time at the 1-month follow-up in responders according to improvement in their self-evaluated duration of sleep. Regression analysis was carried out without the group division. The present study indicates that acceptance and commitment therapy as a group therapy can be helpful to a heterogeneous group of people suffering from insomnia. Further studies should consider on developing specific measurements that focus on the interaction of sleep and psychological flexibility. In addition, assessing overall hopefulness, attitudes towards therapy and the therapist, motivation towards therapy and group dynamics could be beneficial. Keywords: Acceptance and commitment therapy, insomnia, group intervention, predicting treatment response