Kuinka esikouluikäiset lapset pääsevät vaikuttamaan päiväkodin pedagogiseen suunnittelutyöhön : tapaustutkimus lapsilähtöisyyden eri ilmenemismuodoista yksityisessä päiväkodissa

Abstract

Tiivistelmä. Häggman, Nina. 2014. Kuinka esikouluikäiset lapset pääsevät vaikuttamaan päiväkodin suunnittelutyöhön, tapaustutkimus lapsilähtöisyyden ilmenemismuotoja yksityisessä päiväkodissa. Varhaiskasvatustieteen kandidaatin tutkielma. Kasvatustieteiden laitos. Jyväskylän yliopisto. 30 sivua + liitteet.

Lapsilähtöisyys on paljolti pinnalla oleva ilmiö, mutta se käsitetään eri päiväkodeissa hyvin eri tavalla. Opintoihini kuuluvissa päiväkotiharjoitteluissa olen huomannut, että lapsilähtöisyys on lähes poikkeuksetta tilan antamista lapsille esimerkiksi musiikkituokion laulun valitsemisessa tai liikuntaleikin päättämisessä. Lasten todellinen mahdollisuus vaikuttamiseen ja päiväkotiympäristön kehittämiseen voi olla hyvin pieni. Haluan tutkia niitä keinoja, joilla päiväkodit tuovat lapsilähtöisyyttään näkyviin etenkin suunnittelun näkökulmasta; kuinka lapset pääsevät osaksi suunnittelu- ja kehitystyötä.

Tämän tutkimuksen tavoitteena on löytää niitä keinoja, joilla esikouluikäiset lapset pääsevät osallisiksi päiväkodin arkeen? Pääongelmana tutkimuksessa on, kuinka esikouluikäiset lapset pääsevät vaikuttamaan esikoulun pedagogiseen suunnitteluun. Tätä kysymystä avataan alakysymyksillä, jotka vievät lähemmäs lapsilähtöisyyden arkea: Millaisia vaikuttamisen keinoja lapsilla ilmenee päiväkodin arjessa, millä tavoin lastentarhanopettaja ja sosiaalikasvattaja kokevat lapsilähtöisyyden ja lasten vaikuttamisen mahdollisuudet sekä kuinka lapset kokevat voivansa vaikuttaa päiväkodin toimintaan? Tutkimuksessa tarkastellaan sekä lastentarhanopettajan ja sosiaalikasvattajan että esikouluikäisten lasten omia kokemuksiaan lapsilähtöisyyden keinoista. Lastentarhanopettaja ja sosiaalikasvattaja myös kuvailevat käsityksiään lapsilähtöisyydestä ja tavoitteitaan lasten osallisuuden tukemiseen.

Tutkimustulokset osoittivat päiväkotihenkilöstön olevan kehittämässä työskentelytyyliään kohti lapsilähtöisempää arkea. Tämä tilanne näkyi huomion kiinnittämisessä lapsilähtöisyyteen arjessa, henkilöstön välisessä keskustelussa lapsilähtöisyyden käytöstä sekä ammattitaitoa kehittävien koulutusten hyödyntämisenä. Toisaalta, paine lapsilähtöisyyteen aiheutti päiväkotihenkilöstössä myös negatiivisia tunteita; oman työskentely tuntui riittämättömältä ja lasten ideoiden huomioiminen arjessa vähäiseltä. Lasten kokema lapsilähtöisyys ja vallan jakautuminen näyttää olevan haastavampaa. Lapset mainitsivat haastatteluissa vain niitä vaikuttamisen alueita, joista heillä ennestään oli jo kokemusta – lapset eivät osanneet nimetä niitä alueita, joilla he tahtoisivat enemmän päätösvaltaa. Lasten kokemusten merkitys päiväkodin lapsilähtöisyyden kehittymisessä on ilmeinen. Työskentelyn tulee sallia lapsille enemmän vaikuttamisen kokemuksia, jolloin lapset saavat tästä lisää käytännön taitoa omaan päätöksentekoon.