Kirjoittamisen arkipäiväistäminen Pentti Saarikosken ja Mirkka Rekolan runoudessa
Järvinen, S. (2014). Kirjoittamisen arkipäiväistäminen Pentti Saarikosken ja Mirkka Rekolan runoudessa. Kirjallisuudentutkimuksen Aikakauslehti Avain, 2014 (1), 37-51.
Published in
Kirjallisuudentutkimuksen Aikakauslehti AvainAuthors
Date
2014Discipline
Kirjallisuus[Johdantoa] Vuonna 1965 käytiin pääosin suomenruotsalaisessa lehdistössä debatti modernismista ja
suomalaisesta runoudesta. Debatissa kritisoitiin modernin suomalaisen runouden vanhanaikaisuutta
ja kyvyttömyyttä kuvata nykyhetkeä, ja vastakkain asetettiin modernistinen ja niin sanottu
epäpuhdas runous (Hollsten 2004, 179). äpuhdas runous on runoilija Pablo Nerudan
ohjelmanjulistuksessaan ”Sobre una poesía pureza” (1935) luoma termi, jonka avulla Neruda halusi
laajentaa totunnaista ”runon maailmaa”, tuoda sitä lähemmäksi arjen maailmaa ja tehdä runoudesta
osallistuvaa inhimillistä toimintaa (Saaritsa 1966, 85). Neruda (2000, 297) kirjoittaa runouden
olevan ”[e]päpuhdas kuin vaatekappale, kuin ihmisruumis: ruokatahroja ja häpeällisiä asentoja,
ryppyjä, havaintoja, unta ja valvetta, profetioita, vihan- ja rakkaudenjulistuksia, villejä eläimiä,
puistatuksia, idyllejä, poliittisia käsityksiä, kieltämisiä, epäilyksiä, väitteitä, rasituksia”. Kotimaisen
lyriikan kentällä epäpuhtauden on todettu olevan sidoksissa 1960-luvun kirjallisuuden sanaston
laventumiseen ja muodon epäsymmetrisyyteen (Haapala 2007, 286).
[Jatkuu, ks. artikkeli]
...

