Virikkeitä antiikin Kreikan vaasimaalauksesta modernistien ilmaisuun : tapaustutkimuksina Gustav Klimt ja Pablo Picasso

Tässä tutkielmassa tarkastelen antiikin Kreikan vaasimaalausten modernistien ilmaisuun antamia virikkeitä keskittyen formaalien piirteiden suoraan vaikutukseen, sivuten aiheita ja symboleita sekä epäsuoraa vaikutusta. Tutkielman rakenteen muotoutumiseen ja kuva-aineiston, lähinnä formalistiseen, purkuun on löytynyt työkaluja sekä taidehistorian että semiotiikan metodeista: tärkeimpinä Panofskyn kolmitasoinen malli, Gombrichin skeeman käsite sekä Kandinskyn, Arnheimin ja Rieglin näkemykset. Olen rajannut tarkasteltavan kuvaston antiikin Kreikasta alueellisesti Attikan niemimaahan keskittyen Ateenaan, mikä antaa luontevasti aikarajaukseksi geometrisen, arkaaisen ja klassisen kauden. Modernistien kohdalla aikarajaus on karkeasti 1900-luvun kaksi ensimmäistä vuosikymmentä: Klimtin kohdalla Beethoven-friisi ja kultakausi. Picasson kohdalla puolestaan Avignonin naiset ja klassinen kausi. Tutkielma on pitkälti myös tyylien tarkastelua. Koristeellisuuden ja luonnon muotoihin perustuvan ornamentiikan olen nostanut erikseen esiin, koska se nousi luontevasti tarkastelukohteeksi niin antiikin vaasimaalausten kuvastosta kuin modernistienkin töistä. Geometrisyyden merkitys tämän tutkielman kohdalla oli suuri. Täysin en voinut sivuuttaa tematiikkaa, vaan käsittelen aiheita viittausten merkitysten pohdinnan yhteydessä. Aiheista merkittävimpänä nousi naiskuvaus ja siihen liittyvä antiikin taiteeseen viittaaminen. Tutkielman suurin ansio lienee vertailevassa kuva- ja tyylianalyysissa sekä valittujen metodien ja käsitteiden tarkastelussa.