Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisia merkityksiä juoksemiselle annetaan suomalaisessa postmodernissa juoksukirjallisuudessa ja miten nämä merkitykset ilmenevät suhteessa identiteettiin ja elämäntapaan. Lisäksi tutkin elämyksiä, joita juokseminen harrastajalleen tarjoaa sekä sitä, millaiseen fyysiseen ja sosiaaliseen kontekstiin juokseminen sijoittuu. Tutkimusaineistonani toimii kolme postmodernina aikana julkaistua juoksemiseen liittyvää kirjaa. Teokset poikkeavat toisistaan sekä sisällöltään että orientaatioltaan, sillä yksi on valmennusopas, toinen on elämänkerta ja kolmas on essee- ja runotyyliä edustava kaunokirjallinen teos. Tutkimusaineistoon valitut teokset ovat Kirsi Valastin Naisen juoksukirja (2009), Heikki Sauren Wilson Kirwa – Juoksijasoturin ihmeellinen elämä (2006) sekä Jari Ehrnroothin (2012) Juoksu. Kaikki teokset edustavat jollakin tavalla juoksukirjallisuuden marginaalia, mikä auttaa haastamaan aikaisempien tutkimusten ja teorian tuottama
a tietoa. Tutkimusmenetelmäni on laadullinen sisällönanalyysi, jonka tuottamia havaintoja tulkitsen hermeneuttisesti. Juoksemisen merkitykset samoin kuin juoksemiseen liittyvä fyysinen ja sosiaalinen konteksti eroavat valituissa aineistoissa huomattavasti toisistaan. Juoksemisen merkitykset vaihtelevat eri teoksissa hyvinvoinnista ja terveydestä saavutuksiin sekä mielihyvään riippuen juoksijan tavoitteellisuudesta. Juokseminen tarjoaa juoksijalle sekä nautinnollisia ja euforisia että kivuliaita ja kärsimystä tuottavia elämyksiä. Juoksemiseen liittyi kaikissa teoksissa elämäntapaan ja –tyyliin liittyviä valintoja, jotka näkyvät vähimmillään pieninä muutoksina arjessa ja enimmillään täysin arkea sanelevina prioriteetteina. Elämäntapaan vaikuttivat juoksemisen lisäksi sosioekonominen asema sekä elämäntilanne. Juokseminen edusti kaikissa teoksissa tärkeää tarinaa, jolla identiteettiä rakennetaan. Naisen juoksukirjassa juokseminen auttoi rakentamaan hyvinvoivan, energisen ja jaksavan juoksevan naisen identiteettiä. Juoksijasoturin ihmeellinen elämä –teoksessa kilpajuoksijan identiteettiä puolestaan muodostettiin etnisen alkuperän ja luonteenpiirteiden pohjalta. Juoksu –teoksessa identiteetti oli voimakkaasti kytköksissä juoksijuuteen ja sen ympärillä ilmeni jopa riippuvuuden ja pakonomaisen harjoittelun piirteitä. Tutkimuksen tulokset olivat pitkälti samansuuntaisia aikaisempien tutkimusten ja teorioiden kanssa. Juoksukulttuurin eriytyminen näkyy aineistossa etenkin kuntojuoksemisen jakautumisena yhä useampiin ulottuvuuksiin. Juokseminen edustaa refleksiivisessä postmodernissa kiinnittymispintaa, joka tarjoaa rakennusaineita identiteetille sekä helpottaa arjen valintoja.
...
