Masennuksen pariterapian vaikuttavuuden erot tutkimusyksiköiden välillä ja niitä välittävät tekijät

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää masennuksen pariterapian vaikuttavuuden eroja tutkimusyksiköiden välillä ja niitä välittäviä tekijöitä. Näitä tavoitteita varten tutkittiin myös, onko pariterapia vaikuttavaa masennuksen hoidossa. Tutkimusyksiköiden välisiä eroja pariterapian tuloksellisuudessa on tutkittu vain vähän. Lisäksi tekijöitä, jotka välittävät tutkimusyksiköiden välisiä eroja masennuksen pariterapian tuloksellisuudessa ei ole ilmeisesti tutkittu. Kuitenkin masennuksen pariterapian tuloksellisuutta on tutkittu ja sen on todettu olevan tuloksellista (Kung, 2000). Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin Länsi-Pohjan ja Pohjois-Savon tutkimusyksiköiden välisiä eroja masennuksen hoidon ja masennuksen pariterapian vaikuttavuudessa kahden vuoden seurannan aikana. Lisäksi tutkittiin, välittävätkö demografiset, yksilölliset sekä suhteisiin, terapiaan ja terapeuttiin liittyvät tekijät tutkimusyksiköiden välisiä eroja masennuksen pariterapian vaikuttavuudessa. Tutkimus on osa Dialogiset ja narratiiviset prosessit (DINADEP) masennuksen pariterapiassa -projektia, joka toteutettiin vuosina 2005–2011 kolmessa sairaanhoitopiirissä. Tutkimuksen lopullinen aineisto koostui 46 tutkittavasta. Masennusoireita mitattiin Beck Depression Inventory (BDI)- ja Hamilton Depression Rating Scale (HDRS)-mittareilla. Analyysimenetelminä olivat Mann-Whitney U-testi, toistettujen mittausten varianssianalyysi (ANOVA) ja mediaattorimallit. Tutkimuksen mukaan pariterapia oli vaikuttavaa masennuksen hoidossa koko aineistolla ja Länsi-Pohjan tutkimusyksikössä verrattuna yleisiin masennuksen lieventymistä kuvaaviin raja-arvoihin. Pariterapian vaikuttavuuteen liittyen havaittiin, ettei se eronnut tavanomaisen hoidon vaikuttavuudesta. Selvitettäessä tutkimusyksiköiden välisiä eroja masennuksen hoidon vaikuttavuudessa Länsi-Pohjan tutkimusyksikössä masennuksen todettiin laskevan enemmän kuin Pohjois-Savon tutkimusyksikössä sekä BDI- että HDRS-mittareilla mitattuna. Masennuksen hoito sisälsi sekä pariterapian että tavanomaisen hoidon. Kuitenkin tutkittaessa eroja pariterapian vaikuttavuudessa havaittiin, että tutkimusyksiköt erosivat toisistaan vain BDI-mittarin suhteen. Länsi-Pohjassa BDI-mittarin arvot laskivat enemmän kuin Pohjois-Savossa. Välittäviä tekijöitä tarkasteltaessa ainoastaan psykoterapian kesto ja yleisen toimintakyvyn taso välittivät tutkimusyksiköiden välisiä eroja masennuksen pariterapian vaikuttavuudessa. Tutkimuksen mukaan tutkimusyksiköiden välillä on havaittavissa eroja pariterapian vaikuttavuudessa. Lisäksi on löydettävissä eroja välittäviä tekijöitä. Hyödyntämällä tietoa tutkimusyksiköiden välisistä eroista ja niihin vaikuttavista tekijöistä on mahdollista löytää toimivia hoitokäytäntöjä, joiden avulla voidaan kehittää masennuksen pariterapiaa.