Parisuhde pikkulapsiperheissä : kyselytutkimus äideille lapsiperheiden psykososiaalisesta hyvinvoinnista pienessä maaseutukunnassa

Suomalaisessa lapsiperhetutkimuksessa parisuhteen hyvinvoinnin ja perheen muiden psykososiaalisten tekijöiden keskinäistä yhteyttä on tutkittu toistaiseksi melko vähän. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkasteltiin pikkulapsiperheiden äitien parisuhteen kokemuksien liittymistä seuraaviin perheiden psykososiaaliseen hyvinvointiin liittyviin tekijöihin: erilaiset sosiodemografiset tekijät, sosiaalinen tuki, vanhemmuus ja lastenkasvatus, vanhempien ja lasten tunne-elämän ongelmat, avun tarpeet sekä erilaiset ongelmat kuten toimeentulo ja jaksaminen. Tutkimuksen aineisto kerättiin postikyselynä keväällä 2005 alle kouluikäisten lasten vanhemmilta vajaan 4000 asukkaan maaseutukunnassa. Vastausprosentti oli 57%. Tutkielman aineistona olivat 55 äidin vastaukset. Yksittäisistä kysymyksistä koostettiin summamuuttujia vastaamaan kutakin psykososiaalisen hyvinvoinnin osa-aluetta. Yksi summamuuttuja oli ns. DEPS-seula, jota käytetään masennuksen seulontaan. Aineistoa kuvailtiin keskiarvojen, keskihajontojen sekä moodien avulla. Parisuhteen kokemisen liittymistä muihin summamuuttujiin haettiin ristiintaulukoinnin avulla. Summamuuttujien konsistenssiä eli yhtenäisyyttä arvioitiin Cronbachin alfalla, joka vaihteli välillä 0,73-0,95. Vanhemmuuden ja lastenkasvatuksen vaikeudet, vanhempien ja lasten tunne-elämän ongelmat sekä äitien masentuneisuus olivat yhteydessä parisuhteen kokemiseen. Kokopäivätyössä olevien isien puolisot kokivat parisuhteensa useammin huoleksi kuin sellainen puoliso, jonka mies oli osa-aikatyössä, yrittäjä, ammatinharjoittaja tai opiskelija. Äitien huoli toimeentulosta oli suuri. Parisuhde oli suurempi huolenaihe, jos myös toimeentulosta oli huolta. Äitien kokonaisavuntarpeen suuri määrä, avun tarve kotiaskareissa ja lastenhoidossa, sekä tarve saada puolisolta nykyistä enemmän apua liittyivät parisuhteen kokemiseen huolena. Omien voimien riittäminen oli vähintään kohtalaisena huolenaiheena yli puolelle äideistä. Jos omat voimat eivät tuntuneet riittäviltä, koettiin tuolloin myös parisuhde suurempana huolena. Tulokset viittaavat siihen, että tukemalla lapsiperheiden vanhempien parisuhdetta voitaisiin lisätä tehokkaasti koko perheen hyvinvointia. Huomiota tulisi kiinnittää myönteiseen vuorovaikutukseen ja ristiriitojen ratkaisutapoihin sekä kotitöiden tasaiseen jakamiseen. Tärkeää olisi tavoittaa perheet, jotka oikeasti tukea tarvitsevat. Neuvolat ovat keskeisiä pikkulapsiperheiden ongemien tunnistamisessa ja tukemisessa.