Lost in translation? : att översätta allusioner och ordlekar i Gilmore Girls

Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää millaisia käännösratkaisuja kääntäjät ovat käyttäneet kulttuuristen viittausten ja sanaleikkien kääntämiseen audiovisuaalisessa aineistossa, joka asettaa kääntämiselle monia haasteita. Tutkimusaineistona on amerikkalainen tv-sarja Gilmoren tytöt (Gilmore Girls), josta tarkastellaan kulttuuriviittauksia seitsemästä jaksosta ja sanaleikkejä 14 jaksosta. Tutkimuksessa otetaan huomioon sekä ruotsin- että suomenkieliset tekstitykset, jotta saadaan variaatiota mahdollisiin käännösstrategioihin ja voidaan vertailla eroavatko erikieliset tekstitykset käännösmetodien osalta. Kulttuuriviittaukset jaoteltiin kahteen ryhmään Leppihalmeen (1994: 94) kategorisoinnin mukaan: erisnimiviittauksiin (proper-name allusions) ja avainfraasiviittauksiin (key-phrase allusions). Käännösmetodien kategoriat muodostettiin käyttäen pohjana Leppihalmeen (1994) sekä Newmarkin (1991) ajatuksia. Erityisesti avainfraasiviittausten kohdalla kategorisointia muokattiin merkittävästi tähän tutkimukseen sopivammaksi. Sanaleikit jaoteltiin kategorioihin sen mukaan mihin leikki sanoilla perustuu. Apuna käytettiin Hausmannin (1974) jaottelua sanaleikkien tyypeistä ja tähän lisättiin uusi kategoria oman tutkimusmateriaalin pohjalta. Tämän jälkeen tarkasteltiin kuinka sanaleikit on käännetty Gottliebin (1997) mallin pohjalta. Tutkimustulokset osoittavat, että suosituin käännösmetodi sekä kulttuuriviittausten että sanaleikkien osalta oli suora käännös, joka vaatii vähiten muutoksia. Kulttuuriviittausten osalta tämä tarkoittaa, että viittaus usein säilyy, koska se siirretään suoraan tekstityksiin. Tämä ei kuitenkaan takaa, että viittaus välittyy myös kohdekulttuurissa, koska sen tunnettuudesta ei ole takeita. Tulokset antavat viitteitä siitä, että sanaleikkien siirtyminen tekstityksiin on vaikeampaa niiden monimutkaisemman rakenteen takia. Ne myös vaativat enemmän soveltavia käännösmetodeja kuin kulttuuriset viittaukset. Sanaleikeistä hieman yli puolet välittyi myös käännöksistä, kun taas kulttuuriviittaukset siirtyivät tekstityksiin 70–80 prosenttisesti.