Arvovallan ja vakauden puolesta : Jugoslavian hajoaminen Ranskan parlametin keskusteluissa vuosina 1991-1995

Tässä tutkimuksessa perehdytään niihin tulkintoihin, joita Ranskan parlamentissa esitettiin vuosina 1991–1995 Jugoslavian hajoamista seuranneeseen konfliktiin liittyen sekä siihen, miten tulkinnoista muodostui Ranskan sisäpoliittinen kysymys. Hallitukselle esitetyistä kysymyksistä on muodostunut tärkeä parlamentaarinen instrumentti, jonka avulla parlamentaarikoiden on mahdollista pakottaa haluamansa aiheet osaksi valtiopäivätyöskentelyä. Ensisijaisen tutkimusaineiston muodostavatkin Ranskan parlamentin istuntopöytäkirjoista löytyvät hallitukselle esitetyt kysymykset, joita täydentävät (entistä) Jugoslaviaa koskevat hallituksen tiedonannot. Aineistoa lähestytään noudattamalla Quentin Skinnerin historiantutkimuksen näkemyksiä ja Kari Palosen käsityksiä politiikasta. Parlamentin keskustelujen retoristen keinojen analyysiä tulkitaan Chaïm Perelmanin Retoriikan valtakunta-teoksen valossa. Tutkimuksessa selvitetään tarkemmin parlamentaarikoiden esiin nostama tematiikka ja käsitellyt aiheet muodostavat tutkimustulosten esittelyn rungon: Ranska osana monikansallisia organisaatioita sekä Jugoslavian hajoamisen heijastuminen Ranskan asemaan ja maan parlamentaaristen instituutioiden välisiin suhteisiin. Toinen tutkimuskysymys selvittää miten kunkin teeman sisällä käsiteltiin Jugoslavian hajoamista. Kolmas tutkimuksen kohde on parlamentin toimijoiden välinen suhde konfliktin käsittelyssä. Keskusteluista kävi ilmi vahva ranskalaisten poliittisten perinteiden jatkumo ja halu nähdä Ranska kylmän sodan päätyttyä vaikutusvaltaisena kansainvälisenä toimijana. Jugoslavian hajoamista käsittelevä keskustelu kietoutui kaikissa teemoissa Ranskan kansainvälisen aseman ympärille. Parlamentin ylä- ja alahuone olivat tutkimuksen keskiössä, mutta Jugoslaviaa käsiteltäessä parlamentaarikot ottivat kantaa myös hallituksen ja presidentin rooleihin maan johtajina suhteessa parlamenttiin. Koska Ranskan parlamentti on irrotettu maan ulkopolitiikan hoidosta, oli sillä rajoitetut mahdollisuudet vaikuttaa maan ulkopolitiikkaan. Jugoslavian hajoaminen koskettikin Ranskan parlamenttia ennen kaikkea poliittisten voimasuhteiden määrittäjinä, joskin konfliktialueen tilanteesta kannettiin myös huolta. Huoli lisääntyi, kun Ranska sitoutui rauhanturvaoperaatioon voimakkaammin lähettämällä alueelle rauhanturvaajia.