Kaksikielisten kielitietoisuus on tutkijoita yhä enemmän kiinnostava aihe. Kaksikielisten osuus maailman väestöstä on yksikielisiä suurempi, ja kaksikielisyydellä on viimeaikaisissa tutkimuksissa todettu olevan suotuisia vaikutuksia ihmisen kognitioon koko yksilön elämänkaaren ajan, mikä tekee tutkimuksesta ajankohtaisen. Pro gradu -työssäni tutkin kuuden 6–13-vuotiaan ranskalais-suomalaisen lapsen kieliympäristöä, kielellisiä havaintoja ja ympäristön antamaa tukea kielitietoisuuden kehitykselle ja kielenoppimiselle. Erityisesti keskityn lasten kielihavaintojen heteroglossiaan (Bakhtin) ja välittyneisyyden keinoihin (Vygotsky), joita kielenoppimisessa hyödynnetään. Lapsia yhdistää 1) kaksikielinen suomen ja ranskan omaksuminen, 2) Suomi-koulun käyminen ja 3) eläminen ranskankielisessä valtakulttuurissa, jossa mahdollisuudet suomen kielen käytölle ovat Suomessa asuvia yksikielisiä ikätovereita rajallisemmat.
Kielitietoisuuden osatekijöitä on määritellyt Bialystok, ja suomalaislasten
kielitietoisuutta on tutkittu projektissa Tilanteinen kielellinen tietoisuus ja vieraan kielen oppiminen (2001–2006). Kielitietoisuutta ja kielenoppimista tarkastellaan tässä tutkielmassa sosiokognitiivisesta näkökulmasta, jossa yhdistyvät bahtinilainen dialoginen ja vygotskilainen sosiokulttuurinen kielenoppimisnäkemys. Kognitiiviset toiminnot – kielellinen tietoisuus ja kielenoppiminen – kytkeytyvät lapsen ympäristöön. Kielitietoisuus nähdään kykynä reflektoida kielen rakenteellisia ja muodollisia ominaisuuksia sekä toisaalta kielen merkitystä, sen funktioita ja käyttöä. Kielitietoisuus tulee ilmi siinä, miten lapset puhuvat kielistä ja miten he käyttävät ja osaavat kieliä. Aineistona ovat lasten teemahaastattelut ja heidän piirtämänsä kielenpuhujakuvat sekä lisäksi Suomi-koulun puheenjohtajan sähköpostihaastattelu, taustatietokyselyt vanhemmilta ja tutkijan tutkimuspäiväkirja. Aineistoa analysoidaan sisällönanalyyttisesti.
Haastatteluissa selvisi, että lasten kieliympäristöön kuuluvat ranska ja suomi, mutta monilla myös englannin kieli. Valtakielen ranskan vahva asema lasten jokapäiväisessä elämässä näkyy esimerkiksi siten, että lapset käyttävät Suomi-koulun välitunneilla ranskaa. Kaksikieliset havaitsivat kielen sidoksisuuden kielenkäyttäjiin, sillä heidän mukaansa sanat eivät ole vaihdettavissa kielestä toiseen ja eri kielten sanoja luonnehditaan erilaisin adjektiivein. Lapset ovat tiedostuneita vaihtelusta ja sosiaalisesta kerrostuneisuudesta samankin kielen sisällä, sillä suomen kielessä on ”slangisanoja” ja ”aksenttia” siirryttäessä paikasta toiseen. Tilanne, paikka ja ihmiset vaikuttavat lasten kielivalintaan, eli kontekstuaaliset tekijät säätelevät vahvasti sitä, mikä on kulloinkin sopiva tapa käyttää kieltä. Suomen kielen välittäjät jakautuvat Suomi-koulun tarjoamiin välittäjiin ja muihin välittäjiin. Muista välittäjistä korostuvat sosiaaliset välittäjät, joista keskeisin on oma vanhempi tai vanhemmat, jotka tukevat ja kehittävät suomen kieltä erilaisten välittäjien kautta. Suomi-koulu tarjoaa materiaalisia välittäjiä (teksti- ja kuvakirja, tehtävät, CD-soitin, lastenkirjat) ja psykologisia välittäjiä (opettajien suomen puhuminen, Hölmöläisten tarinat, kertomukset Suomesta).
Tutkimustulokset koskettavat erityisesti kaksikielisten lasten vanhempia, mutta samaten muut kasvattajat ja opettajat Suomi-koulussa saavat tietoa, jonka avulla voidaan tukea kaksikielisten lasten kielellistä kehitystä.
...
