Retoriikka ja riskien arviointi Tampereen sosiaalipäivystyksen tekemissä kiireellisten sijoitusten päätöksissä

Tutkielman tavoitteena on selvittää, mitä retorisia keinoja sosiaalityöntekijät käyttävät perustellessaan riskiarvioitaan lapsen terveyttä tai kehitystä vaarantavista tekijöistä kiireellisten sijoitusten päätösteksteissä. Lastensuojelulaissa on määritelty perusteet kiireellisen sijoituksen tarpeelle, mutta laki mahdollistaa sosiaalityöntekijöille asiantuntija- asemansa ansiosta laajan harkintavallan asiakkaiden yksilöllisissä tilanteissa. Kiireellisten sijoitusten päätöstekstien tutkiminen tekee sosiaalityön käytäntöjä näkyväksi ja yksittäisistä asiakastilanteista kertynyt tieto saadaan koko ammattikunnan käyttöön. Tarkastelun lähtökohtana ovat taustaoletukset todellisuuden rakentumisesta sosiaalisessa ja kielellisessä vuorovaikutuksessa. Riski on sosiaalinen konstruktio ja kiireellisten sijoitusten päätöksissä sosiaalityöntekijät määrittelevät riskejä sekä lapsen terveyttä ja kehitystä vaarantavia tekijöitä. Tutkielman aineistona ovat Tampereen sosiaalipäivystyksessä työskentelevien sosiaalityöntekijöiden tekemät kiireellisen sijoituksen päätökset vuodelta 2012, joita on yhteensä 131 kappaletta. Tutkielman ulkopuolelle on rajattu päätökset, joissa selkeitä riskejä tai uhkakuvia lapsen tilanteesta ei ollut esitetty. Menetelmänä tutkimuksessa on retorinen analyysi ja laajempana viitekehyksenä sosiaalinen konstruktionismi. Aineiston analyysi osoitti, että päätöksissä on käytetty paljon erilaisia vakuuttamisen keinoja. Yksityiskohtainen kuvailu oli aineistossa selkeästi eniten toistuva vakuuttamisen keino. Tarkka sijoitustilanteen kuvailu mahdollistaa sen, että myös ulkopuoliset, jotka eivät ole olleet tapahtumahetkellä paikalla voivat arvioida sijoituksen perusteiden pätevyyttä. Tämä on sekä eettisesti että asiakkaan oikeusturvan kannalta hyvä asia. Yksityiskohtaista kuvailua on lisäksi vaikeaa jälkeenpäin kumota tai todistaa vääräksi. Aineiston perusteella voidaan todeta, että sosiaalityöntekijät varovat tekemästä voimakkaita kategorisointeja. Kun kategorisointeja esiintyi, ne sisältyivät lähinnä muiden asiantuntijoiden kommentteihin perheen tilanteesta. Ääri-ilmaisujen käyttö oli yleistä ja useimmiten niitä oli käytetty korostamaan asianomaisten toiminnan vakavuutta. Suomessa ei ole valtakunnallisesti käytössä kiireellisten sijoitusten tarpeen arviointiin työ- tai riskien arviointimenetelmää, joka näkyy kirjavina käytäntöinä kiireellisten sijoitusten päätösten perusteluissa.