Työ elämäntapana : perhehoitajan henkinen jaksaminen

Tämän tutkimuksen tehtävänä on tutkia kuinka aikuisia kehitysvammaisia hoitavat perhehoitajat jaksavat työssään sekä millaisia ovat perhehoitajien käsitykset työn voimavaroista ja vaatimustekijöistä. Tutkimuksen tavoitteena on lisäksi selvittää, miten perhehoitajat itse voivat vahvistaa oman työnsä voimavaratekijöitä ja vähentää sen vaatimustekijöitä. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on Schaufelin ja Bakkerin (2004) tutkimuksessaan esittämä kognitiivis-emotionaalinen malli, jonka avulla on helppo ymmärtää työn voimavarojen ja vaatimustekijöiden yhteys. Tutkimuksen aineisto kerättiin yksilöhaastatteluilla kesän ja syksyn 2012 aikana. Tutkimusta varten haastateltiin kymmentä (n=10) Länsi-Suomen läänin alueella asuvaa perhehoitajaa, jotka toimivat perhehoitajina päätoimisesti tai jotka ovat jääneet päätoimisesta perhehoitajan työstä eläkkeelle. Haastateltavien joukossa oli neljä miestä sekä kuusi naista. Iältään haastateltavat olivat yli 40-vuotiaita. Työkokemusta päätoimisesta perhehoidosta haastateltavilla oli vähintään kuusi ja enimmillään 30 vuotta. Kaikilla haastateltavilla oli vakituisessa hoidossa vähintään kaksi ja enintään kahdeksan aikuista kehitysvammaista. Tämän lisäksi heillä kaikilla oli kehitysvammaisia myös lyhytaikaisessa hoidossa. Haastatteluaineisto analysoitiin sisällönanalyysilla. Haastateltavat perhehoitajat kokivat jaksavansa työssään hyvin. Hyvän henkisen jaksamisen tunnusmerkkejä olivat haastateltavien mukaan hyvä henkinen olotila, tyytyväisyys omaan työhön sekä hyvä työtehtävistä suoriutuminen. Perhehoitajan työn voimavaratekijöinä toimivat kotona tehtävä työ, vertaistuki, hoidettavan edistyminen, kodin antaminen vieraalle ihmiselle sekä hoidettavan tyytyväisyys. Työn vaatimustekijöitä olivat puolestaan yövalvominen, vapaa-ajan puute, työn sitovuus, hoidettavan mielenterveysongelmat sekä ulkopuolisten ihmisten kielteinen suhtautuminen. Perhehoitajan työn voimavarojen vahvistamiseen ja vaatimustekijöiden vähentämiseen vaikuttivat haastateltavien mukaan se, miten perhehoitaja onnistui hallitsemaan arkea, osasiko hän erottaa vapaa-aikaa työn lomasta sekä pystyikö perhehoitaja tekemään työstään omannäköisensä. Tämän tutkimuksen avulla tuotettua tietoa voidaan käyttää jatkossa ymmärtämään paremmin perhehoitajia, sitä kuinka tyytyväisiä he ovat työhönsä sekä niitä tekijöitä, jotka lisäävät perhehoitotyön voimavaroja. Aikuisia kehitysvammaisia hoitavien perhehoitajien henkistä jaksamista tulisi tutkia laajemmin tulevaisuudessa, sekä kehittää niitä toimintatapoja, joiden avulla voimavaratekijöitä voitaisiin lisätä. Asiasanat: kehitysvammainen, perhehoito, henkinen jaksaminen, voimavara, vaatimustekijä