Kiintoaine- ja humuskuormitus teollisen turpeenottoalueen alapuolisessa vesistössä

Työssä tutkittiin Keski-Suomessa sijaitsevan 30 vuotta toimineen teollisen turpeenottoalu-een kuormitusvaikutusta alapuoliseen vesistöön. Alueen kiintoaine- ja humuskuormituksen mittaamiseksi kerättiin laskeutuvaa kiintoainetta kahdessa Saarijärven reittiin kuuluvassa järvessä neljänä osajaksona noin 12 kk:n ajan avovesikaudella 2011 ja talvella 2011 – 2012. Turpeenottoalueen kuivatusvedet ensin vastaanottavassa Pirttijärvessä kuormitusta mitattiin laskuojan ylä- ja alavirran vertailuna. Noin 17 km alavirtaan päin sijaitsevalla Mahlunjärvellä tutkimus toteutettiin etäisyyssarjana turpeenottoalueilta laskevan joen suulta. Kertyneen laskeutuvan kiintoaineen kertymänopeus arvioitiin, ja siitä määritettiin orgaani-sen ja epäorgaanisen aineen osuudet, orgaaninen kokonaishiili, kokonaistyppi sekä aerobi-nen ja anaerobinen biohajoamispotentiaali. Kiintoaineen lähdettä arvioitiin hiilen ja typen stabiilien isotooppien suhteiden sekä C:N-suhteen avulla. Lisäksi järvien vedenlaatua seurattiin mahdollisena turpeenoton kuormitusvaikutuksena. Laskeutuvan kiintoaineen keskimääräinen kertymänopeus oli Pirttijärvessä 600 g m-1 a-1 ja Mahlunjärvessä 1600 g m-1 a-1 kuiva-ainetta. Mahlunjärven kertymänopeus oli samansuu-ruinen kuin Saarijärven reitin muilla järvillä. Kiintoaineen havaittiin poikkeavan ominaisuuksiltaan suhteessa sijaintiin oletetusta päästölähteestä. Lisäksi kiintoaineen hapenkulu-tuspotentiaali (mg l-1 O2 g-1 kuiva-ainetta) kasvoi suhteessa päästölähde-etäisyyteen. Tämän arveltiin johtuvan suuremmasta pitkälle hajonneen alloktonisen orgaanisen aineen osuudesta päästölähteiden läheisyydessä. Tutkimusjärvien päällysveden väri suureni sekä näkösyvyys ja pH laskivat avovesikaudella. Pirttijärven todettiin olevan hypoksinen lähes koko avovesikauden ajan. Kesä 2011 oli hyvin sateinen, mutta tutkimuksessa havaittujen kuormitusvaikutusten epäiltiin johtuvan osittain turpeenotosta. Osuuden suuruutta ei voitu kuitenkaan arvioida.