Rivella ja Galesia : englantilaisen naiskirjailijan omakuva 1700-luvun alun romaaneissa

1700-luvun Englannin kirjallisessa kulttuurissa tapahtui suuria muutoksia, romaanigenren muotoutuminen ja naiskirjailijoiden määrän kasvu. Nämä kaksi muutosta liittyivät toisiinsa ainakin siten, että vapaamuotoinen, esimerkiksi kirjeiden ja päiväkirjojen muotoa käyttävä romaani tarjosi naisille helposti lähestyttävän mahdollisuuden ryhtyä kirjoittamaan. Lukutaitoisten määrä ja kirjojen kysyntä kasvoivat 1700-luvulla, mikä muutti sekä kirjailijoiden että yleisön asemaa. Julkaiseviin naisiin liittyvistä ennakkoluuloista huolimatta kirjoittaminen tarjosi monelle naiselle kunniallisen tulonlähteen. Tämä tutkielma tarkastelee kahden naiskirjailijan, Delariviere Manleyn ja Jane Barkerin, omaelämäkerrallisia romaaneja, joissa he käsittelevät omaa asemaansa kirjailijoina ja naisina osana 1700-luvun yhteiskuntaa. Koska Manley ja Barker näkivät kirjailijan identiteettinsä varsin eri tavoin ja kirjoittivat erilaisista aiheista, heidän tarkastelunsa rinnakkain on kiinnostavaa. Manley kirjoitti poliittisista ja yhteiskunnallisista aiheista viihteelliseen sävyyn, kun taas Barker keskittyi pohtimaan omaa kutsumustaan kirjoittamiseen ja sen ristiriitaisuutta naisen elämälle asetettujen odotusten kanssa. Heidän pseudonyyminsa, Galesia, Delia ja Rivella, ovat osin omakuvia, osin fiktiivisiä hahmoja, mutta edustavat kuitenkin sitä, miten Barker ja Manley halusivat esittää itsensä lukijakunnalleen. Barkerin romaaneista tässä tutkielmassa tarkastellaan Love Intriguesia ja sen jatko-osaa A Patch-Work Screeniä. Manleyn teoksista käsitellään The New Atalantiksen kahta volyymia sekä varsinaista omaelämäkertaa The Adventures of Rivellaa. Barkerin ja Manleyn romaaneja tarkastellaan tässä tutkielmassa narratiivin ja sukupuolen kannalta. Esimerkiksi Jerome Brunerin ja David Carrin mukaan ihmiselle on luontaista kertoa elämästään kertomuksen muodossa. Tutkielmassa pohditaankin Manleyn ja Barkerin käsityksiä omasta elämästään ja heidän tapaansa jäsentää sitä narratiivin keinoin. Koska tutkielman kohteena on kaksi naiskirjailijaa, sukupuoli on myös keskeinen käsite tutkielmassa. Joan Scottin mukaan sosiaalisesti rakentunut sukupuoli on pohjana yhteiskunnan sosiaalisille suhteille ja valtarakenteille. Tutkielmassa tarkastellaan Barkerin ja Manleyn erilaisia tapoja kuvata kirjailijan uraa ja reflektoida omaa elämäänsä ikään kuin ulkopuolisena tarkkailijana, sekä pohditaan heidän mahdollisia motiivejaan kirjoittaa omaelämäkerrallisesti. Manleyn ja Barkerin romaanit ovat alkuperäislähteinä hedelmällisiä. Aiheen jatkotutkimukselle voisi tarjota useampien naiskirjailijoiden tarkastelu rinnakkain ja esimerkiksi heidän romaaniensa saaman vastaanoton tutkiminen.