Päätöksenteon ulkopuolella : oppilaskuntatoiminta Jyväskylän alakouluissa

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Jyväskylän alakoulujen oppilaskuntien toimintaa oppilaskuntien hallitusten pöytäkirjojen avulla. Oppilaskunta on edustuksellisen demokratian muoto, jolloin edustajiston toiminnan läpinäkyvyys sen valitsijoille on demokratian uskottavuuden kannalta oleellista. Pöytäkirjat valittiin aineistoksi, koska ne ovat hallituksen toiminnasta tiedottamisen tärkein dokumentti. Oppilaskuntien toimintaa verrattiin opetushallituksen julkaisemiin oppilaskunnan oppaisiin. Lisäksi tutkittiin kouludemokratian syvyyttä ja laveutta pöytäkirjojen valossa. Oppilaskuntatoiminta on nähty Suomessa vastauksena oppilaiden osallisuuden ongelmiin. Oppilaskuntien määrä on lisääntynyt merkittävästi viime vuosina ja niiden lisäämistä edelleen on ehdotettu eri tahoilta. Oppilaskuntien toiminnasta tiedetään kuitenkin varsin vähän ja aiemmat tutkimukset perustuvat oppilaskuntaa ohjaavien opettajien sekä rehtoreiden näkemyksiin. Toteutunutta toimintaa ei ole käytännössä tutkittu. Tutkimuksen aineistona olivat oppilaskunnan hallitusten pöytäkirjat seitsemältä Jyväskylän alueen koululta. Pöytäkirjoja oli tarkastelussa lukuvuodelta 2011–2012, sekä syksyltä 2012. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla noudattaen hermeneuttista tutkimusperinnettä. Tutkimuksemme tärkeimmät tulokset olivat demokratian syvyyden ja laveuden heikko toteutuminen oppilaskuntien toiminnassa. Oppilaskuntien hallitukset eivät näyttäisi olevan todellinen osa kouluorganisaatiota. Oppilaskunnat vaikuttavat olevan toisaalta kouluarkea keventäviä oppilaiden yhteistyöelimiä,toisaalta osallisuuden ja vaikuttamisen harjoituskenttiä vailla todellista osaa päätöksenteossa. Hallituksen valta ulottuu vain sen sisäisiin asioihin, kuten pestien valintaan ja kokouskäytänteiden sopimiseen. Lisäksi organisoidaan opettajien ja rehtorin hyväksymiä tapahtumia. Aiemmista tutkimuksista tuttu oppilaskuntien ”humppakoneiston” rooli oli selkeästi nähtävissä. Oppilaskuntien perustaminen kaikkiin kouluihin ei sellaisenaan vastaa lasten osallisuuden ongelmiin. Opetussuunnitelman perusteisiin sekä useisiin muihin asiakirjoihin kirjattu tavoite aktiivisesta kansalaisesta, joka osallistuu demokraattisen yhteiskunnan ylläpitämiseen ja kehittämiseen, ei tulosten mukaan toteudu pelkästään oppilaskuntatoiminnalla. Oppilaskuntia tulisi kehittää radikaalisti sekä lisätä lasten osallisuutta ja aktivointia myös muilla tavoin, jotta tavoitteisiin voitaisiin päästä.