| dc.description.abstract | Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla opettajiin oppilaiden taholta kohdistuvaa kiusaamista ilmiönä sekä selvittää, millaisia yhteyksiä opettajat kokevat heihin kohdistuvalla kiusaamisella olevan heidän työssä jaksamiseen, työviihtyvyyteen ja työmotivaatioon. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin kiusaamisen ennaltaehkäisyä ja selviytymiskeinoja: miten kiusaamiseen oli puututtu, mistä kiusattu oli saanut apua ja tukea sekä millaista tukea kiusattu olisi kiusaamisongelmaan toivonut saavansa?
Tutkimus on laadullinen tutkimus ja myötäilee tutkimusmetodiltaan fenomenologista tutkimusotetta. Tutkimus keskittyy kiusaamisilmiön tarkasteluun opettajien omakohtaisten kokemuksien kautta työssä jaksamisen viitekehyksessä (ks. Eskola & Suoranta 2001, 125) ja on tutkimusstrategialtaan pääosin deduktiivinen mutta siinä on sovellettu osin induktiivisia käytänteitä. (Ks. Kananen 2010, 40; Kiviniemi 2010; Tuomi & Sarajärvi 2009). Molempia tutkimuksen tekemisen metodeja sovellettaessa kyseessä on teoriasidonnainen tutkimus: se perustuu teoreettiselta tulkintakehykseltään kiusaamisesta aiemmin tehtyyn tutkimukseen ja selvityksiin, aihetta käsittelevään kirjallisuuteen niiltä osin, kun se sisältää merkittäviä yhtymäkohtia tutkimusongelmaani, sekä teemakirjoittamismenetelmällä opettajilta kerättyihin vapaamuotoisiin kirjoitelmiin.
Tutkimukseni teoreettiseksi lähtökohdaksi olen valinnut Hamaruksen (2006; 2008) sekä Salmivallin (1998a; 1998b; 2003) näkemyksen kiusaamisesta sosiaalisena ja kulttuurillisena vuorovaikutusongelmana (ks. myös Eriksson 2001, 14-17; Saloviita 2006, 45-46), jolla on tutkitusti lukuisia vaikutuksia kiusaamisen uhriin. Teoreettinen tulkintakehys sisällyttää näiden teosten lisäksi tutkijapiireissä yleisesti hyväksyttyjä kiusaamisteorioita ja määritelmiä. (Esim. Olweus 1978; 1992; 1994.)
Tutkimusjoukko koostui 11 opettajasta, jotka olivat vastanneet Opettaja-lehteen lähettämääni kirjoituspyyntöön (liite 1) oman mielenkiintonsa ja omakohtaisten kokemustensa motivoimina. Suurin osa (n=6) kirjoituspyyntöön vastanneista opettajista oli miehiä (54,5 %). Tutkimushetkellä kaikki vastanneet eivät kuitenkaan toimineet opettajan tehtävissä vaikka olivat koulutukseltaan opettajia. Tutkimusjoukon muodostavat opettajat olivat kaikki peruskoulun opettajia. Yksi matematiikan aineenopettaja työskenteli peruskoulun yläluokilla ja lukiossa. Ammatillisen, opisto-, aikuis- tai korkeakoulu asteen opettajia tutkimukseen ei osallistunut vaikka kirjoituspyynnössä ei erityisesti rajattu tutkimukseen osallistuvien opettajien kouluastetta.
Kirjoituspyyntöön opettajat vastasivat teemakirjoituksilla, jotka muodostavat tutkimuksen aineiston. Tutkimukseen keräämälleni aineistolle suoritin sisällönanalyysin käyttäen Eskolan ja Suorannan (2001, 181-185) mukaisesti teemoittelua. (ks. myös Järvinen & Järvinen 2000). Aineiston analyysiä täydennettiin aineistosta johdetuilla kvantitatiivisilla tilastoilla, jotka muodostuivat merkittäviksi tutkimusaineiston tulkinnassa ja tuloksista johdettavissa johtopäätöksissä. Aineiston analyysin tulokset ja teoria kulkevat osin yhdessä käyden vuoropuhelua keskenään, mikä on Eskolan ja Suorannan (2001, 83, 174-180) mukaan kvalitatiivisessa tutkimuksessa usein käytetty raportointimenetelmä.
Tutkimus osoitti, että vertaisrajat ylittävää, oppilaiden opettajaan kohdistamaa kiusaamista esiintyy kouluissa. Tämä kävi ilmi niin keräämästäni aineistosta kuin lähteinä käyttämistäni aiemmista selvityksistä ja alan kirjallisuudesta. Aineisto on pieni eikä siitä voi tehdä määrällisiä tulkintoja kiusaamisen yleisyydestä mutta niin tämän kuin monien muiden kiusaamisesta tehtyjen selvitysten valossa opettajiin kohdistuva kiusaaminen, väkivalta ja näiden uhka on suuri ongelma opettajille Suomessa. Kiusaamien on myös suuri uhka opettajan työkyvylle ja tätä kautta lyhentää opettajien työuraa. Suomessa työntekijän riski kiusatuksi joutumiselle on jopa kaksinkertainen EU-maiden keskiarvoon verrattuna ja tilastot ennustavat kehityksen olevan negatiivista myös jatkossa. (Lehto & Sutela 2008). Kiusaamisongelma on opettajilla näin ollen erittäin synkkä verrattuna eurooppalaisiin kollegoihinsa.
Yleisin kiusaamismuoto niin tutkimusaineiston kuin aihetta selvittävien tilastojen valossa on henkiseksi väkivallaksi määriteltävä loukkaava käytös, josta kärsii eri tutkimusten valossa peräti noin kolme neljästä opettajasta. (Dworkin, Haney, Telschow 1988, 162; Kivivuori 1997.) Kirjoituspyyntöön vastanneista opettajista jokainen oli jossain vaiheessa työtään kohdannut henkistä väkivaltaa. Fyysisen väkivallan uhriksi oli joutunut heistä 4 (36,4 %). Seksuaalista häirintää puolestaan oli kohdannut 2 (18,2 %) opettajaa ja omaisuuteen kohdistuvaa vahingontekoa 1 (9,1 %) opettaja.
Ennakko-odotusten mukaisesti kiusaamisella oli merkittävä yhteys opettajien työssä jaksamiseen ja työviihtyvyyteen. Työmotivaatioon kiusaamisella ei vaikuttanut olevan aivan yhtä selkeää yhteyttä, joskin tällainenkin yhteys oli osasta aineistoa havaittavissa. Tutkimukseen osallistuneista opettajista lähes joka viidennen (18,2 %) työssä jaksaminen oli kärsinyt niin paljon, että he olivat vaihtaneet pysyvästi alaa. Lisäksi yksi opettaja oli tutkimuksen hetkellä kouluttautumassa toiselle alalle. Kaikkiaan työssä jaksaminen oli laskenut merkittävästi neljällä (36,4 %) opettajalla, joista työelämässä oli yksi.
Tutkimuksen tuloksissa merkille pantavaa oli motivaation yhteys opettajien työssä jaksamiseen. Vaikka työviihtyvyys ja työssä jaksaminen olivat laskeneet kiusaamisesta johtuen, saattoi opettajan korkea työmotivaatio pitää hänet yhä opettajan työssä. Myös se, että millaista kiusaamista opettaja oli työssään kokenut, oli yhteydessä siihen, miten kiusaamiskokemukset vaikuttivat heidän työssä jaksamiseen, työviihtyvyyteen ja työmotivaatioon. Kiusaamismuodon voi näin ollen päätellä olevan vahvasti yhteydessä kiusaamisen seurauksiin. Erityisesti kiusaamisen intensiivisyys, kesto ja henkilökohtaisuus osoittautuivat olevan negatiivisimmin yhteydessä opettajien kokemuksiin.
Noin puolet vastaajista (n=5) oli sitä mieltä, että kiusaamisesta voi kertoa työtovereille. 4 opettajaa oli kokenut voivansa puhua asiasta esimiehelle tai rehtorille. Huonosta työviihtyvyydestä, työssä jaksamisesta ja työmotivaatiosta kärsivät opettajat taas kokivat, etteivät uskaltaneet puhua ongelmasta työyhteisössään ja olivat kokeneet myös jonkinasteista työyhteisöstä eristämistä. Yllättävää tutkimustuloksissa oli erityisesti esimiesten heikot valmiudet puuttua kiusaamisongelmaan ja asettua tukemaan kiusattua opettajaa.
Vain kaksi kiusaamisen kohteeksi joutuneista kirjoitti kertoneensa kokemuksistaan myös perheenjäsenille tai lähipiirille. Kuitenkin tuensaannin koettiin yleisesti olevan oleellinen tekijä kiusaamisen ehkäisyssä. Opettajat, jotka olivat saaneet tukea esimieheltä ja kollegoilta, selviytyivät kiusaamisesta ja saivat kiusaamisongelman ratkeamaan tehokkaammin kuin opettajat, jotka yrittivät selvittää kiusaamisongelman yksin. Tätä merkittävämmäksi osoittautui kuitenkin oppilaan vanhempien tuki.
Tutkimuksen perusteella voidaan myös todeta, että esimieheltä ja kollegoilta saatu tuki ja puuttuminen on avainasemassa kiusaamisongelmiin puuttumisessa, niiden selvittämisessä ja ennaltaehkäisyssä kouluissa. Opettajat painottavat myös vanhempien tuen merkitystä. Kiusaamiseen puuttuminen ja ehkäisy vaikuttavat olevan oleellisesti yhteydessä kiusaamisen kestoon ja intensiteettiin. Näillä taas on tulosten valossa suora yhteys opettajan kokemaan työn kuormittavuuteen ja työperäiseen stressiin, jotka vaikuttavat negatiivisesti opettajan työssä jaksamiseen, työviihtyvyyteen ja työmotivaatioon. Kaikilta osin tutkimustulokset tukivat aiempaa kiusaamisen taustateoriaa.
Tutkimustulosten valossa on perusteltua nostaa esiin jatkotutkimuksen tarve opettajiin oppilaiden taholta kohdistuvasta kiusaamisesta ja sen vaikutuksista opettajien työssä jaksamiseen, työviihtyvyyteen ja –motivaatioon. Jatkotutkimusta kaivataan kiusaamisen ja työn kuormittavuuden vaikutuksesta opettajien työkykyyn ja työurien pituuteen. Myös ilmiön yhteiskunnallisia ja taloudellisia vaikutuksia olisi tarpeellista selvittää. Ilmiön ongelmallisen määrittelyn osalta näen, että työpaikkakiusaamisen määrittelyä Suomen laissa ja opetusalalla tulisi laajentaa. | fi |
