”Että jos vähän jotaki apua saa, niin sitte ihan pärjään kyllä”
Ikääntyneiden kotihoidon palveluja käyttävien naisten määritelmiä arjen toimijuudestaan
Heidi Piirto
Sosiaalityön pro gradu-tutkielma
Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos
Jyväskylän yliopisto
Ohjaajat: Elina Virokannas, Anu Leinonen ja Mirja Satka
Huhtikuu 2013
116 sivua
Tässä tutkielmassa tarkastellaan ikääntyneiden kotihoidon palveluja käyttävien yksin asuvien naisten arjen toimijuutta. Tavoitteena on tutkia sitä, millaista naisten toimijuus heidän kertomanaan on ja miten naiset määrittelevät itsensä toimijoina. Tutkielman teoreettis-metodologinen viitekehys nojaa sosiaaliseen konstruktionismiin ja aineiston analyysissa on hyödynnetty diskurssianalyyttista lukutapaa ja osia semioottisen sosiologian metateoriaa koskevista pohdinnoista.
Aineisto koostuu seitsemästä 75─90-vuotiaan naisen haastatteluista, jotka on nauhoitettu kesän ja syksyn 2012 aikana. Haastattelut on toteutettu teemahaastatteluina ha
astateltavien kodeissa. Haastattelun teemoina olivat arki ja avun tarpeet, tyytyväisyys saatuun apuun, toiveet jatkossa sekä arjen voimavarat.
Analyysin pohjalta naisten arjen toimijuutta on hahmotettu arjen eri toimintojen ja niille annettujen merkitysten kautta sekä pärjäämispuheena omasta selviytymisestä kerrottaessa. Puheen arjen toiminnoista,kuten päivittäisistä toimista ja raha-asioiden hoitamisesta, välityksellä rakentuu kuva naisten avun tarpeista arjessa ja siitä, millaisena he itse oman toimijuutensa näkevät. Pärjäämispuheen tarkastelun avulla hahmottuu sen sijaan erilaisia keinoja, jotka auttavat haastateltuja selviytymään arjen toimissa ja yksin kotona. Pärjäämispuhe myös rakentaa tietynlaista kuvaa puhujastaan pärjäävänä ja kykenevänä yksilönä.
Analyysin perusteella tutkimukseen osallistuneet ikääntyneet naiset määrittelevät itsensä toimijoiksi ja osallisiksi omassa arjessaan silloinkin, kun avuntarve ja riippuvaisuus muiden avusta on suuri. Jos ikäihmisten arkea ja toimintaa tarkastellaan kapea-alaisesti vain joistakin näkökulmista käsin, se sivuuttaa paljon toimijuuden mahdollisuuksia, joita ikäihmisillä on toimintakyvyn tasosta riippumatta. Haastatelluilla naisilla toimintakyvyn kokonaisuus on kyllä yhteydessä toimijuuteen, mutta heikompikaan toimintakyky ei näytä estävän itseä tyydyttävää toimijuutta silloin, kun sille annetaan mahdollisuus. Toisaalta naiset loivat itse aktiivisesti itsestään kuvaa osallisina omassa arjessaan ja ottivat erilaisia rooleja suhteessa muihin ihmisiin ja arjen toimiin. Toimijuuden toteutumisen voikin ajatella olevan suoraan yhteydessä arjen ja elämisen mielekkäänä ja tyydyttävänä kokemiseen sekä ennaltaehkäiseviin vaikutuksiin toimintakyvyn kannalta. Haastateltujen kohdalla kokemus omasta kyvykkyydestä ja pärjäämisestä vaikuttaa olevan erityisen tärkeää arjen mielekkyyden kannalta. Toimijuuden korostuminen naisten puheessa ei silti merkitse avuntarpeiden puuttumista. Päinvastoin,monesti arkeen saatu apu mahdollistaa haastateltujen toimijuuden toteutumisen.
Avainsanat: ikääntyminen, avuntarpeet, toimijuus, arki, kotiin annettava apu
...
